Siellä tehtiin läksyjä ja makoiltiin laverilla – siellä paettiin henkensä edestä ja estettiin venäläisten pääsy syvemmälle Suomeen. Sotaveteraani Heikki Talvela menetti neljä luokkakaveriaan jatkosodassa.
Heikki Talvela askeltaa rivakasti maastossa eteenpäin. Ympärillä sinkoilee tykistötulta ja konekiväärisarjoja.
Ammusten yli kuuluu moottorin jylinää, joka lähenee lähenemistään. Heikki vilkaisee olkansa yli: venäläiset maataistelukoneet alkavat tulittaa päin.
Hikikarpalot kirpoavat otsalla, askeleet tihenevät entisestään. Vihollisen koneet kaartelevat pakenevien suomalaisjoukkojen yllä vain sadan metrin korkeudessa.
Yksi viuhahtaa ohi. Heikki vilkaisee ohjaamoon: aivan kuin lentäjä virnistäisi hänelle.
Halusi päästä sotimaan
Siitä on nyt lähes 70 vuotta, kun Heikki juoksi henkensä edestä Aunuksen rintamalla Itä-Karjalassa. Hänen ikäluokkansa kutsuttiin jatkosotaan paria vuotta aikaisemmin 1942, kun rintamalla tarvittiin täydennystä. Heikki oli silloin 18-vuotias lukion kakkosluokkalainen.
– Ei minua pelottanut. Ajattelin ajan hengen mukaisesti, että täytyy päästä miehen töihin. Mukana oli myös seikkailunhalua. Ennemminkin pelotti, ettei olisi kelvannut mukaan, Heikki kertoo.
