Verohallinnolla ei ole mahdollisuutta kerätä kaikkia veroja, joten se joutuu kohdentamaan verotuksen valvontaa.
Tapauskohtainen harkinta olisi kaavamaista euroilla mitattua puuttumisrajaa parempi, Aalto-yliopiston vero-oikeuden apulaisprofessori Tomi Viitala sanoo. Hän kuitenkin sanoo, että Verohallinnon resursseilla on käytännössä pakko tehdä yhtenäisiä sääntöjä, joiden perusteella virkamiehet valitsevat, mihin puuttuvat.
– Tämä on ikävä sivujuonne, kun verotusta pyritään mahdollisimman paljon automatisoimaan. Kun tarvitaan käsipareja, on pakko tehdä rajanvetoja, Viitala arvioi.
Helsingin Sanomien haltuunsa saamien asiakirjojen mukaan Verohallinto antoi vuonna 2014 työntekijöilleen salaisen ohjeen, jonka mukaan yritysten tekemiin alle 12 000 euron epäilyttäviinkin verovähennyksiin sai puuttua vain poikkeustapauksissa.
Tulkinnanvaraisissa tai epäselvissä tapauksissa verovalvojan oli hyväksyttävä veroilmoitus sellaisenaan. Peiteltyä osingonjakoa epäillessään verovalvoja sai aloittaa tutkinnan vasta 6 000 euron kohdalla.
Aikaisemmin Suomen Kuvalehti kertoi Verohallinnon kieltäneen vuonna 2013 työntekijöitään puuttumasta ilmiantoihin alle 30 000 euron pimeistä lahjoista.