Vielä viime huhtikuussa näytti siltä, että Liisan 85-vuotias äiti ei enää koskaan palaisi kotiin sairaalasta, jossa hän oli virunut kuukausia. Äiti itse toivoi jo kuolemaa, eikä kukaan uskonut hänen toipumiseensa.
– Äitini joutui sairaalaan tammikuussa, kun hän kaatui ja mursi ranteensa. Viikon siellä oltuaan hän altistui jonkinlaiselle sairaalabakteerille ja joutui eristykseen, Liisa aloittaa.
Hänen äitinsä tila huononi nopeasti. Tulehdusarvot olivat taivaissa, mutta varsinaista syytä siihen ei lukuisista kokeista huolimatta löytynyt. Äiti masentui.
– Hän lakkasi syömästä ja kuihtui silmissä. Kävin katsomassa häntä kaksi kertaa viikossa, ja joka kerta hänen kuntonsa oli huonontunut entisestään. Tulehdus ei hellittänyt, vaikka häntä lääkittiin jos jonkinlaisilla antibiooteilla, Liisa kertoo.
Perintöä odotellessa
– Koska olen jo pitkään hoitanut äitini kaikki raha-asiat, minulla on käyttöoikeus hänen tililleen. Kun äiti oli maannut sairaalassa pari kuukautta, veljeni rupesi puhumaan, että meidän pitäisi nostaa tilillä olevat rahat, ja jättää sinne vain sen verran, että pystyisimme hoitamaan hautajais- ja muut kulut.
– Pidin sitä aluksi hyvänä ideana, koska itsekin uskoin, että äiti ei enää toivu, ja siten olisimme säästäneet perintöverossa sitten, kun äidin aika lopulta koittaisi, Liisa selittää.
Mutta kun veli alkoi ehdotella, että äidin palvelutaloasunnosta olisi luovuttava saman tien, jotta rahaa säästyisi, Liisa suuttui.
– Sanoin hänelle, että pitäähän äidillä olla koti odottamassa siltä varalta, että hän kuitenkin toipuisi, mutta veljeni ajatteli vain rahaa.
Parantuminen oli ihme
Onneksi Liisa piti veljen painostuksesta huolimatta päänsä, koska äiti toipui lopulta.
– Antibiootit lopetettiin toukokuun alussa, ja samaan aikaan äiti alkoi taas syödä. Hän piristyi viikko viikolta, ja kesäkuussa hän oli jo jaloillaan. Lääkäritkin olivat ihmeissään äidin parantumisesta.
Jotakin parantumisen ihmeellisyydestä kertoo se, että huhtikuussa, kun tilanne näytti toivottomalta, Liisa otti Studio55.fin toimitukseen yhteyttä, koska halusi avata keskustelun eutanasiasta.
– Vaikka olenkin iloinen, että äiti parani, en silti peru puheitani, sillä jos vanha ihminen on niin huonossa kunnossa kuin äitini oli, ja toivoo kuolemaa, hänen tahtoaan pitäisi kunnioittaa, hän sanoo.
Tämä tarina päättyi kuitenkin onnellisesti. Äidin asunnosta ei veljen inttämisestä huolimatta luovuttu, ja hyvä niin, koska äiti pääsi takaisin kotiin heinäkuussa.
Studio55/Elina Rantalainen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.