Kun vanhus mukiloidaan tai sidotaan koko päiväksi tuoliin, tekijänä on todennäköisemmin oma lapsi tai hoitaja kuin tuntematon hyökkääjä kadulla. Kaltoinkohtelun ja väkivallan rajamailla häilyvät tapaukset hautautuvat jäävuoren räikeimmän huipun alle, eikä iäkäs ihminen välttämättä uskalla tai halua hakea apua.
– Iäkkäät ihmiset pelkäävät hyvin paljon kodin seinien ulkopuolelta tulevaa väkivaltaa. Tosiasiassa väkivallan tekijänä on useimmiten oma kumppani tai aikuinen lapsi tai lapsenlapsi. Omassa lähipiirissä tapahtuvia tilanteita ei niiden ahdistavuudesta huolimatta välttämättä mielletä väkivaltaisiksi, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Leena Serpola-Kaivo-oja sanoo.
Paitsi vaiettua, vanhuksiin kohdistuva väkivalta on vaikeasti tunnistettavaa. Siitä puhutaan myös kaltoinkohteluna, joka mielletään lievemmäksi kuin väkivalta.
– Kaltoinkohtelua on teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa kipua tai kärsimystä tai johtaa terveyden, hyvinvoinnin tai turvallisuuden vaarantumiseen. On veteen piirretty viiva, milloin kaltoinkohtelu muuttuu väkivallaksi. Yksi voi kokea väkivaltana huutamisen, toinen nipistämisen, kolmas lyönnin ja neljäs oikeuksien rajoittamisen tai sosiaalisen eristämisen.
– Suomen rikoslaissa pahoinpitely määritellään niin, että se voi tapahtua joko ruumiillista väkivaltaa käyttäen tai sitä käyttämättä. Varsinkin, jos on täysin riippuvainen toisen ihmisen antamasta avusta, avun laiminlyönti on pahimmillaan fyysistä väkivaltaa. Toisaalta fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös henkinen puoli.
Neljän vuoden takaisessa, THL:n koordinoimassa kyselytutkimuksessa neljännes osallistuneista yli 60-vuotiaista suomalaisnaisista ilmoitti kokeneensa kaltoinkohtelua edellisen vuoden aikana. Yleisesti ottaen naisia joutuu väkivallan uhreiksi enemmän kuin miehiä.
– Riskiä kasvattaa se, että nainen asuu samassa taloudessa toisen henkilön kanssa.
Iän myötä ero miesten ja naisten kokeman väkivallan määrässä pienenee.
– Mitä vanhempi ja toisten antamasta huolenpidosta riippuvaisempi mies on, sitä enemmän kasvaa myös hänen riskinsä kokea kaltoinkohtelua tai väkivaltaa, Serpola-Kaivo-oja sanoo.
Tunneside estää hakemasta apua
Mikä voi olla syynä siihen, että oma lapsi tai lapsenlapsi alkaa pahoinpidellä iäkästä äitiä tai isää?
– Hyvin harvoin tilanteet alkavat ihan tyhjästä. Uhkaavan tai aggressiivisen käyttäytymisen taustalla on yleensä vuosikausia jatkuneita asioita, jotka pikkuhiljaa tulevat esiin väkivaltana. Kaltoinkohtelijalla itsellään on ehkä alkoholi-, mielenterveys- tai muita ongelmia. Jos lapsi on sekaantunut vaikka huumemaailmaan, taustalla voi olla taloudellisen hyödyn tavoittelua.
Iäkkään vanhemman ei ole helppoa myöntää ongelmaa tai hakea siihen apua.
– Kun kaikki muut lähipiirissä ovat jo menettäneet toivonsa ja katkaisseet välinsä vaikeuksissa kamppailevaan henkilöön, niin vanhemmat ovat kuitenkin aina vanhempia; äiti on aina äiti ja isä on aina isä. Puolisosta voi ottaa avioeron, mutta omasta lapsesta tai lapsenlapsesta on hyvin vaikea erota. Tunneside ja velvollisuus huolehtia ovat hyvin vahvoja.
Aikuiset lapset osaavat käyttää tilannetta hyväkseen.
– He vetoavat vanhempi-lapsisuhteeseen ja ehkä syyllistävät vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista.
– Toisaalta iäkäs vanhempi tuntee myös häpeää siitä, että oma lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, kärsii vaikka päihdeongelmasta eikä saa elämäänsä raiteilleen.
Colourbox.com
”Onko välttämätöntä laittaa kaikki yöpuulle seitsemältä?”
Perheenjäsenen lisäksi kaltoinkohteluun voi syyllistyä hoitolaitoksen henkilökunta.
– Suvanto ry:n auttavaan puhelinpalveluun soittavat iäkkäät kertovat, että heitä ei kohdata: toiveita ohitetaan, heitä pompotellaan, hoitotoimenpiteitä jätetään suorittamatta, vanhusta istutetaan koko päivä hoitotuolissa… Ei kuunnella eikä tehdä sitä tai tätä tai tuota, ”koska se ei kuulu kunnan palveluihin”. Asia selitetään kiireellä, Serpola-Kaivo-oja sanoo.
– Suoranaiset väärinkäytökset ja esimerkiksi liian rajujen otteiden käyttö hoitotilanteissa ovat harvinaisia. Tällaiset yksittäiset teot selittyvät yleensä hoitajan henkilökohtaisilla ongelmilla.
Tilastoja hoitolaitoksissa tapahtuvasta kaltoinkohtelusta ei juuri ole, sillä ongelmaa on vaikea saada näkyviin oikeana tutkimustietona.
– Muu henkilökunta antaa asian olla, koska kokee, että keinot kollegan käytöksen puuttumiseen ovat vähissä. Omaiset puolestaan pelkäävät, että jos he nostavat näitä asioita esille, niin heidän apua tarvitseville läheisilleen kostetaan.
– Todellisuudessa olisi vain hyvä, että ongelmista puhuttaisiin. Tällöin voitaisiin tarkistaa tilanteita ja miettiä, onko välttämätöntä esimerkiksi jakaa iltapala kolmelta iltapäivällä tai laittaa kaikki yöpuulle seitsemältä illalla.
Selkäkivun varjolla avun etsintää
Tilanteet ovat yleensä ehtineet pitkälle ennen kuin vanhukset itse hakevat apua.
– Siihen uskaltaudutaan vasta, kun ollaan ihan loppu ja epätoivoisia. Usein on vieläpä niin, että apua haetaan sille kaltoin kohtelevalle tai väkivaltaa tekevälle läheiselle eikä niinkään itselle. Tavallaan ajatellaan, että oltaisiin itse syyllisiä tilanteeseen. Tai sitten yritetään jollakin tavalla suojella sitä läheistä viimeiseen asti, Serpola-Kaivo-oja sanoo.
– Hyvin usein helpotusta myös etsitään ensin vaikka erilaisiin sydän-, muisti-, selkä- tai niskavaivoihin. Fyysisistä ongelmista kun on helpompi kertoa. Pikkuhiljaa keskustelu sitten kääntyy siihen, miten kotona jaksellaan, jolloin alkaa tulla esille, mitä siellä tapahtuu.
Ulkopuolisen hälytyskellot voivat alkaa soida, jos vanhus ei juuri halua kertoa kotitilanteestaan tai jatkuvasti sivuuttaa puheessaan jonkun läheisensä, kuten oman lapsensa.
– Epäilyttäviä merkkejä ovat myös nirhaumat ja mustelmat, joille ei tunnu löytyvän kunnon selitystä. Vanhus voi olla surullinen, apaattinen ja masentunut. Hän ei ehkä oikein pääse asioissa eteenpäin, ei välitä itsestään, ja puhuu itsetuhoisesti ja itseään vähätellen – ”minusta ei ole mihinkään”.
– Toisaalta jotkut vanhukset voivat päinvastoin olla hyvin aktiivisia eivätkä viihdy hetkeäkään paikoillaan, koska he kokevat, että kotiin ei voi mennä.
Kuoleeko vanhuksia väkivaltaan Suomessa?
– Kyllä, joitakin yksittäisiä tapauksia on olemassa. Oikeusviranomaiset sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset epäilevät, että osa tapauksista jää raportoimatta.
– Suomessa on olemassa muutamia oikeustapauksia liittyen hoidon ja avun laiminlyöntiin: läheisen on pitänyt pitää omaisestaan huolta, mutta ei ole pitänytkään. Viime vuonna poliisille ilmoitettiin Suomessa yli 1 600 yli 60-vuotiaisiin kohdistuvaa väkivaltarikosta. Esiin tulevat vain ne kaikkein raaimmat ja räikeimmät tapaukset, jäävuoren huippu.
Lähestymiskielto omalle lapselle
Serpola-Kaivo-oja sanoo, että ikääntyviin kohdistuvia kaltoinkohteluita viedään harvoin oikeuteen.
– Prosessit ovat pitkiä ja raskaita etenkin vanhuksille. Heidän erityistarpeidensa huomioimiseksi tarvitaan vielä paljon työtä: pitää olla tarjolla tukihenkilöitä, käytettävän kielen tulee olla selkeää ja prosessien on oltava nopeampia. Nämä käytännöt tukisivat kaiken ikäisiä, ei vain ikääntyneitä.
Arjessa väkivaltaa voitaisiin ehkäistä puuttumalla niihin olosuhteisiin, joissa perheet elävät. Esimerkiksi muistisairaan, sairautensa takia aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön on saatava asianmukaista hoitoa ja omaisen tukea ja apua.
– Suhdetta aikuiseen lapseen voisi helpottaa se, että väliin tulee edunvalvonta, jolloin raha jää pois yhteisestä kanssakäymisestä. Tai että aikuiset lapset saavat päihdehoitoa. Kyllä se nimittäin näkyy, että mielenterveyspalvelut ja päihdehuolto eivät toimi eikä ihmisiä saada hoitoon.
– Omille lapsille rajojen asettaminen on todella, todella vaikeaa – varsinkin, jos rajattomuus on jatkunut vuosia. Joskus ainoa tapa tehdä niitä rajoja ja herättää kaltoinkohtelija on hakea omalle lapselle lähestymiskielto. Lähestymiskielloista noin kymmenen prosenttia onkin haettu yli 60-vuotiaiden suojelemiseksi omilta lapsilta.
Serpola-Kaivo-oja kannustaa hakemaan apua.
– Sitä on kyllä saatavilla. Järjestöissä, kunnissa ja poliisilla on entistä enemmän valveutuneita työntekijöitä. Vanhuksen kannattaa myös etsiä vertaistukea, niin ymmärtää, ettei ole yksin eikä syyllinen tilanteeseen.
Tänään 15. kesäkuuta vietetään ikääntyviin kohdistuvan väkivallan vastaista kansainvälistä kampanjapäivää. Suvanto ry koordinoi Suomessa Kätketyt äänet -nimen saanutta kampanjaa.
Kuvat: Colourbox.com
Täältä voi hakea apua:
Suvanto-linja 0800 06776 (ti ja to klo 12–15)
Rikosuhripäivystys 0203 16116 (ma-ti klo klo 13–21, ke-pe klo 17–21)
Naisten Linja 0800 02400 (ma-pe klo 16–20, la klo 12–16, ruotsiksi ke klo 16–20)
Raiskaus- ja kriisikeskus Tukinainen 0800 97899 (kriisipäivystys ma-to klo 9–15, la-su aatot ja pyhät mukaan lukien klo 15–21), 0800 97895 (juristipäivystys ma-to klo 13–16)
