Lääkkeiden nimet olivat 1950-luvulla hyvin yksinkertaisia. Apteekin hyllyltä saattoi napata tuotteita kuten Kivuton ja Lentsutabletti.
Ennen 1950-lukua apteekit valmistivat lääkkeensä pääosin itse. 1950-luvulla lääkkeiden teollinen valmistus alkoi kasvaa voimakkaasti. Se muutti apteekkien toimintaa radikaalisti.
Yksi mielenkiintoinen muutos liittyy lääkkeiden nimeämiseen. Tänä päivän moni kokee lääkkeiden nimet vaikeasti muistettavina, sillä niissä ei ole mitään logiikkaa.
− Johtuen lääkevaihto-oikeudesta, joka tuli meillä käyttöön 2003, meille on tullut markkinoille lääkekummajaisia, joiden nimiin on sisällytettynä sekä vaikuttava lääkeaine että lääketehtaan nimi, apteekkari Bengt Mattila kertoo.
1950-luvulla tilanne oli toinen. Lääkkeet nimettiin napakasti ja usein sanalla, joka viittasi suoraan käyttötarkoitukseen.
− Kivuton-nimisen lääkkeen kohdalla ei tarvinnut kovinkaan paljon miettiä, mihin sitä käytettiin. Muita vastaavia lääkkeitä olivat Vilustop ja Lentsutabletti flunssaan, Antipress jännitystiloja rauhoittamaan, Antihappo närästykseen, Uni ja Lepo uniongelmiin sekä Matka ja Auto matkapahoinvointiin, Mattila kertoo.
Iilimadot lääketieteen apuna
Vanhoista lääkkeistä puhuttaessa moni muistaa iilimadot. Mattilan mukaan iilimatoja käytettiin ennen vanhaan etupäässä turvotuksiin. Esimerkiksi hammassäryssä iilimato saatettiin laittaa jopa suun sisään limakalvolle imemään verta.