Pihapiirimme kuuluu 1700-luvulla valmistuneeseen taloon. Rakennus on kokenut hiljattain suurehkon remontin, jonka aikana myös pihamaa myllättiin auki. Tulevan perennapenkin paikalla oli kasa kiviä – oikeastaan oikein sopivasti, sillä järjestelemällä ne uudelleen istutusalue korotettiin maasta ja luotiin sille haluttu muoto. Purkutalojen kivijaloista saadaankin puutarhoihin komeita ja kestäviä ratkaisuja: tällaiset kivet ovat erinomaisia askelmina sekä erilaisissa tukimuureissa ja rajauksissa.
Koko istutusalue täytetään mullalla. Se on halkaisijaltaan kaksi metriä, joten siihen on syytä laittaa hoitokäytävä. Käytävän pinnaksi käytetään niin ikään pihalta löytyneitä, ihania tiiliä. Multa on niin kuohkeaa, että sitä on syytä tampata polun kohdalta tiiviimmäksi ennen tiilien asettamista. Kun tiilet ladotaan sopivasti lomittain, käytävästä saadaan elävän näköinen. Kovin kestäviähän ne eivät tietenkään ole, vaan seuraavat talvet tulevat kohtelemaan niitä kaltoin. Kyllä ne kestävät kuitenkin hyvässä lykyssä monta vuotta – rasitushan ei ole suuri, koska polun käyttö on aika satunnaista – ja niitä jää vielä kelpo varasto, josta voi vielä pitkään noutaa täydennystä rapautuneiden tilalle.
