Mainos

Vanha ja suojainen pihamiljöö

Pihapiirimme kuuluu 1700-luvulla valmistuneeseen taloon. Rakennus on kokenut hiljattain suurehkon remontin, jonka aikana myös pihamaa myllättiin auki. Tulevan perennapenkin paikalla oli kasa kiviä – oikeastaan oikein sopivasti, sillä järjestelemällä ne uudelleen istutusalue korotettiin maasta ja luotiin sille haluttu muoto. Purkutalojen kivijaloista saadaankin puutarhoihin komeita ja kestäviä ratkaisuja: tällaiset kivet ovat erinomaisia askelmina sekä erilaisissa tukimuureissa ja rajauksissa.

Koko istutusalue täytetään mullalla. Se on halkaisijaltaan kaksi metriä, joten siihen on syytä laittaa hoitokäytävä. Käytävän pinnaksi käytetään niin ikään pihalta löytyneitä, ihania tiiliä. Multa on niin kuohkeaa, että sitä on syytä tampata polun kohdalta tiiviimmäksi ennen tiilien asettamista. Kun tiilet ladotaan sopivasti lomittain, käytävästä saadaan elävän näköinen. Kovin kestäviähän ne eivät tietenkään ole, vaan seuraavat talvet tulevat kohtelemaan niitä kaltoin. Kyllä ne kestävät kuitenkin hyvässä lykyssä monta vuotta – rasitushan ei ole suuri, koska polun käyttö on aika satunnaista – ja niitä jää vielä kelpo varasto, josta voi vielä pitkään noutaa täydennystä rapautuneiden tilalle.

Alueen taustana on pitkä ja tylsän näköinen puuaita, jota vasten pannaan nojaamaan muutama heinäseiväs ja niihin ruuvataan sopivan mittaiset pätkät myös vaakasuoraan. Kun tätä ristikkoa vasten kasvamaan istutetaan köynnöksiä, vaikutelma paranee huomattavasti. Seipäät painetaan yksinkertaisesti maahan, joten ne maatuvat aikanaan – mutta niitähän saa lisää ja ne on helppo vaihtaa uusiin.

Aurinkoisella pihalla kukkivat viilentävät pastellisävyt

Koska pihapiiri on vanha, myös perennat valitaan nyt vanhanajan valikoimasta. Värejä ja sävyjä käytetään runsaasti. Valittaessa perennoja tähän penkkiin käytettiin hyväksi väriympyrän neljännestä, etenkin sen kylmiä ja sinisen puoleisia sävyjä.

Perusvaikutelmaa korostaa tietenkin aina ripaus siitä poikkeavaa maustetta – tässä tapauksessa mauste ovat heinä-elokuussa kukkiva väriminttu (Modarna didyma) ja kesä-heinäkuussa kukkiva palava rakkaus (Lychnis chalcedonica). Niiden punaiset kukat antavat ryhmään mukavasti erilaisen säväyksen.

Penkkiin valitaan myös:

  • Laventeli (Lavandula angustifolia), kukkii heinä-elokuussa
  • Saksankurjenmiekka (Iris Barbata -lajikkeet), kukkii kesäkuussa
  • Loistosalvia (Salvia x supeba), kukkii kesäkuusta syyskuuhun
  • Aitoukonhattu (Aconitum napellus), kukkii heinä-elokuussa
  • Sarviorvokki (Viola cornuta hybr.) on söpö kiveä vasten rönsyillessään. Se kukkii todella pitkään – toukokuusta aina lokakuulle asti.
  • Nukkapähkämö (Stachys byzantina), kukkii kesä-heinäkuussa. Siinä on hiukan vaalean punertava kukka, mutta se sopii erinomaisesti yhteen taustalle valitun tuoksuköynnöskuusaman (Lanicera caprifolium) kanssa.
  • Tuoksuköynnöskuusamolla on punertava kukinto. Se menestyy vyöhykkeillä I–III ja kukkii kesäkuussa tuoksuvin kukin.
  • Raitakuunliljalla (Hosta sieboldii) on heinä-elokuussa kukkiva vaalean violetti kukka, mutta ennen kaikkea sen lehtien väristys on mainio tuodessaan valoisuutta kartiomarjakuusen (Taxux x media) tuntumaan.
  • Kartionmarjkakuusi on pieni ikivihreä pensas, jossa on talvellakin hiukan väriä. Kartiomarjakuusi menestyy vyöhykkeillä I–III puolivarjossa ja varjossa.
  • Hopeamaruna (Artemisia ludoviciana) on perennapenkissä oikein käyttökelpoinen. Sen lehdet tuovat myös valoa ja se on siksi oikein mukavan näköinen ryhmien taustalla, tässä vanhaa puuaitaa vasten. Aita on toistaiseksi kulahtanut, mutta kun se aikanaan tullaan uusimaan ja käsittelemään punamullalla, hopeamaruna tulee antamaan mitä näyttävintä kontrastia niin aidalle kuin muille istutuksillekin.

Kannattaa muistaa myös penkin kitkemisestä aiheutuva vaiva. Sitä helpottaa erityinen multakate, jota laitetaan viiden sentin kerros taimien tyvelle sen jälkeen, kun on poistettu kaikki rikkakasvit mahdollisimman tarkkaan. Tällainen kate toimii kahdella tavalla: ensinnäkin se ehkäisee rikkakasvien kehittymistä korkean johtolukunsa ansiosta, toisaalta se ajan kuluessa vapauttaa ravinteita istutetuille kasveille. Kate on paras levittää keväällä tai alkukesästä. Sitä lisätään vuosittain entisen päälle.

Katseenvangitsijaksi oli tällä kertaa tarjolla verkkopupu – tukeva verkosta valmistettu muotti, jonka tarkoituksena on helpottaa muotoon leikattavan lehti- tai havupensaan muotoilua. Muotti laitetaan pensaan ympärille ja kun verkon läpi kasvavat oksat katkaistaan, pupun muoto alkaa vähitellen hahmottua. Jos muotoon leikattava pensas tuntuu liian vaivalloiselta, muotin voi täyttää myös sammalella ja laittaa esille sellaisenaan.

Valinta osui kuitenkin onttoihin savipalloihin, joiden pintaan oli leikattu viehättävät tähtikuviot. Syy oli se, että pallot sopivat erinomaisesti yhteen tiilipolun kanssa, sen päätteeksi aidan viereen.

Kurkistus aidan toiselle puolelle

Myös väliaidan toisella puolella on huolellisesti vaalittu, vanha pihapiiri. Naapuripihan pintaan on käytetty paljon mukulakiveä, joiden muodostama alue on rajattu katukivillä. Näin pohja ei ole ollenkaan yksitoikkoinen. Erityisen kiva yksityiskohta on se, että pihan keskelle on jätetty istutusalue luomaan pehmeyttä.

Ruukkuistutusten käyttö sopii tällaiseen pihaan erityisen hyvin. Istutuksia voi sijoittaa pihalle niin paljon kuin sielu sietää ja puutarhuri jaksaa hoitaa. Koska piha on todella suljettu ja suojainen, kasvit alkavat kasvaa hyvin aikaisin keväällä. Aurinkoisella seinustalla on jopa tomaatteja, jotka viihtyvät loistavasti tällaisessa paikassa.

Kustannukset:

  • Heinäseipäät: 20 euroa
  • Koristepallot: 19 euroa
  • Kasvit: 122 euroa
  • Yhteensä: 190 euroa
  • Multa hankittiin Biolanin kuukausitarjouksesta, 33 litran säkki maksoi noin 33 euroa.
  • Kivet ja tiilet saatiin paikan päältä.

(Pioni 3.4.2007)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.