Palvelujärjestäjät eivät usein noudata lainsäädäntöä eikä oikeuskäytäntöä päättäessään vammaisten henkilöiden palveluista. Toiminta on johtanut vuosia kestäviin epäinhimillisiin oikeusprosesseihin. Näin toteavat yhdenvertaisvaltuutetun toimisto ja vammaisjärjestön edustaja MTV Uutisille. Vammaisjärjestöt vaativat taloudellisia sanktioita palvelunjärjestäjille.
Henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut, asumisen palvelut, kehityksen, oppimisen ja koulunkäynnin tuet. Siinä muutamia tyypillisiä asioita, joista vammaisjärjestöjen arjessa taistellaan. Vammaisjärjestöstä kerrotaan, että on yleistä, että palvelujärjestäjät eivät noudata lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä päättäessään vammaisten henkilöiden palveluista.
– Vammaispalvelupäätökset hyvin usein kierrätetään koko oikaisuvaatimuskäsittelyn ja sitten hallinto-oikeuden ja jopa korkeimman hallinto-oikeuden kautta ennen kuin asiakas saa päätöksen palvelusta, kertoo Näkövammaisten liiton juristi Taina Kölhi.
"Usein ne prosessit voivat kestää yli kolmekin vuotta"
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa asiasta ollaan samaa mieltä.
– Ja vaikka se hallinto-oikeuden päätös olisi asiakkaalle myönteinen, että hänen kuuluisi saada se palvelu, niin silti sitten kunnat hakevat valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, myös sellaisissa asioissa, joista on jo ennakkoratkaisuja olemassa, jatkaa Kölhi.
– Valitettavasti usein ne prosessit voivat kestää yli kolmekin vuotta, kertoo Björkberg.
"Sydämetöntä"
Kalliiksi tulee, toteaa asiantuntija.
– Sinä aikana henkilön toimintakyky voi mennä huonompaan kuntoon. Hän tarvitsee raskaampia palveluita. Ja se odotusaika on inhimillistä kärsimystä asiakkaalle ja hänen läheisilleen, Kölhi toteaa.
Pitkät prosessit tarkoittavat muun muassa sitä, että iäkkään vammautuneen henkilön kohdalla voi käydä niin, että henkilön toimintakyky on prosessin aikana laskenut niin paljon, että hän onkin sitten vihdoin myönteisen päätöksen saadessaan ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa tai piirissä ja silloin kotiin haettavat vammaispalvelut enää tule kyseeseen.
Pitkittyneet prosessit eivät liity pelkästään ikääntyneisiin.
– Erityisen kohtuutonta, suorastaan sydämetöntä, on palveluiden myöntämisen ja järjestämisen viivyttäminen sellaisten lasten kohdalla, joilla on esimerkiksi jokin etenevä ja varhaiseen menehtymiseen johtava vamma tai pitkäaikaissairaus, juristi toteaa.
Hyvinvointialueita halutaan sanktioida
Järjestökentällä ollaan turhautuneita siihen, että eiväthän tavalliset kansalaiset voi olla noudattamatta lakia ilman seuraamuksia, niin miksi viranomaiset voivat.
– Sen lisäksi, että se on piittaamattomuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista, se on myös piittaamattomuutta meidän lainsäädännöstämme ja oikeuskäytännöstämme.
– Valvonnassa tulisi olla taloudellisia sanktioita niille palvelunjärjestäjille, jotka eivät toteuta lainmukaisia palveluita eivätkä myönnä niitä asiakkaille, juristi vaatii.
"Päätöksen tekee eli hakemuksen hylkää vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä"
Itse prosessit alkavat näin.
– Ensimmäisessä vaiheessa päätöksen tekee eli hakemuksen hylkää vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä. Käsittääkseni hän usein joutuu noudattamaan kunnan ja jatkossa hyvinvointialueen ei-lainmukaisia sisäisiä ohjeita, joita ei tietenkään saisi olla olemassa. Usein sosiaalityöntekijä keskustelussa viittaa myös siihen, että päätöksen on tosiasiallisesti tehnyt ”tiimi”, vaikka se siis onkin kirjattu sosiaalityöntekijän tekemäksi.
Tästä päätöksestä asiakas voi tehdä oikaisuvaatimuksen.
– Oikaisuvaatimuksen käsittelee ja useimmiten hylkää, ennen kunnan ja nykyisin hyvinvointialueen, oikaisuvaatimuksia käsittelevä toimielin, eli usein nimeltään yksilöasiainjaosto. Syy siihen miksi oikaisuvaatimuksetkin yleensä hylätään, on siinä, että päätösesityksen tuolle käsittelevälle toimielimelle usein valmistelee jo tuossa ensimmäisessä vaiheessa päätöksen tehnyt, tai päätöksentekoon ”tiimissä” osallistunut viranhaltija.
"Tämä loukkaa asiakkaan oikeusturvaa"
Kölhi kertoo, että hyvinvointialueiden ja sote-uudistuksen lainsäädäntöä valmisteltaessa sosiaalihuoltolain oikaisuvaatimusta koskevaan sääntelyyn on lipsahtanut virhe.
– Hyvinvointialueiden on ollut mahdollista valita oikaisuvaatimusten käsittelyn organisointitavaksi myös viranhaltijaoikaisu. Eli tällöin olisi mahdollista, että päätöksen tehnyt tai sen tekemiseen osallistunut viranhaltija ei vain valmistelisi vaan voisi myös ratkaista oikaisuvaatimuksen. Tämä loukkaa asiakkaan oikeusturvaa. Tietääkseni pääosa hyvinvointialueista on nimennyt oikaisuvaatimuksia käsittelemään yksilöasiainjaoston, mutta ainakin muutama hyvinvointialue on valinnut tämän viranhaltijaoikaisun.
"Kunnat laiminlyövät hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanoa"
Kölhi lisää vielä, että kunnat myös laiminlyövät hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanoa, vaikka ne tulisi toimeenpanna heti päätöksen jälkeen.
– Hallintolain 23 §:n 1 momentin vaatimus viivytyksettömästä asian käsittelystä koskee hallintoasian käsittelyn kaikkia vaiheita; myös sitä, että viranomaisen on ryhdyttävä oma-aloitteisesti ja viivyttelemättä tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanotoimiin. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122.2 § mukaan valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei estä päätöksen täytäntöönpanoa sellaisessa asiassa, jossa tarvitaan valituslupa, kuten vammaispalvelulain mukaisia palveluita koskevissa asioissa. Hallinto-oikeuden päätös on siten täytäntöönpanokelpoinen valituslupahakemuksesta huolimatta.
Kaikki eivät jaksa hakea apua
Osa vammaisista henkilöistä tyytyy siihen, että he eivät saa palvelua, joka heille kuuluisi.
– Kuinka moni kielteisen vammaispalvelupäätöksen saanut ihminen läheisineen jaksaa ja pystyy lähtemään muutoksenhakuun ja kuinka moni hyväksyy ”vääränkin” kielteisen päätöksen tai jopa jo suullisen toteamuksen siitä, ettei palvelua tulla myöntämään, pohtii juristi Tanja Salisma Kehitysvammaisten tukiliitosta.
Salisma huomauttaa, että vaikka asiakas palvelun saisikin oikeuden päätöksen kautta, kunta saattaa silti estää sen toimeenpanon.
– Voi käydä jopa niin, että kunta ei edes noudata hallinto-oikeuden antamaa asiakkaalle myönteistä päätöstä, vaan saattaa hiukan aiemmasta eroavalla perusteella uudestaan evätä palvelun, josta juuri käytiin oikeutta. Tai sitten pitkään käytössä ollut palvelu otetaan yllättäen pois, vaikka asiakkaan tarpeet eivät ole muuttuneet, kertoo Salisma.