Annika Nuotto
annika.nuotto@mtv.fi
Hukkumistapaukset Suomessa ovat vähentyneet viime vuosina. Nyt heinäkuussa hukkuneita on 27, ja suurin osa hukkumisista on tapahtunut uidessa. Kaikista hukkumisista 60 prosentissa on alkoholilla ollut osuutta asiaan.
Tähän mennessä tänä vuonna hukkuneita on kaikkiaan 54. Heinäkuussa helteiden on arvioitu kasvattaneen hukkuneiden määrää, mutta vuoden 2010 lukemiin ei ole päästy. Tuolloin heinäkuussa hukkuneita oli 53.
Hukkumissyyt vaihtelevat.
– Voi olla kyse sairaskohtauksesta, tai sitten uimari arvioi omaa uimakuntoaan väärin, ja voimat hiipuu ylipitkiä uimamatkoja suorittaessaan, arvioi hengenpelastuksen koulutussuunnittelija Anne Hiltunen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta.
Myös alkoholi on hukkumisen taustalla useammin kuin joka toisella kerralla.
Lisäksi miehet hukkuvat naisia useammin. Kaikkiaan tänä vuonna on hukkunut 55, joista 45 oli miehiä.
Hukkuvan pelastamiseen tuovat haasteita sakeat vedet ja pitkät välimatkat. Hukkuvan tunnistaminen ei myöskään aina ole helppoa.
Tyypillisesti hukkuva on pystyasennossa, pää takakenossa ja haroo vettä.
Pelastamaan lähtiessä on tärkeää ilmoittaa siitä muille paikalla olijoille.
Tyhjin käsin ei pelastukseen kannata ryhtyä. Apuvälineiksi sopivat esimerkiksi kanisteri, ämpäri, airo tai pelastusrengas, jollaisia tulisi löytyä jokaiselta yleiseltä uimarannalta.
– Apuvälineen merkitys on suuri, sillä hukkuvalla on suuret voimat ja hän haluaa pinnalle, joten hän saattaa helposti työntää auttajaa veden alle.
Hiltunen myös peräänkuuluttaa sitä, ettei kukaan menisi yksin veteen.
– Jokaisen tulisi huolehtia läheisistään rannalla. Vaikka rannoilla on rantapelastajia, tarvitaan yksittäisten ihmisten tarkkailemiseksi myös niitä kavereita.