Vähävaraisten kesäloma-ahdistus puhuttaa: "Taitaa olla enemmän vanhempien laiskuudesta kiinni"

Keskusteluun osallistuneista moni tunsi empatiaa. Sähköpostin kautta pyydettiin ohjeita siihen, miten voi nimetömästi kustantaa vähävaraisen perheen päiväksi Linnanmäelle.

Viestien perusteella Suomi ei ole muuttunut täysin kylmäksi ja empatiakyvyttömäksi. 

Löytyy kuitenkin myö se joukko, joka etsii vikaa ennen muuta vanhemmista ja yhteiskunnan "loiseläjistä". Yksi kirjoittaja sentään piti lapsia syyttömänä vanhempien "elämänhallinnan ongelmiin". Toinen kehotti jättämään pois "kaljoittelun".

"Jos on ahdinkoa, voi, voi"

– Haloo??? Vanhemman pitäisi lapset kasvattaa, ei valtion. Myös lapsen ruokinta ja vaatteet on vanhemman pakko itse ostaa/hankkia omalle lapselle. Jos se on ahdinkoa, voi, voi..., kirjoittaa eräs lukija. 

Samainen henkilö suositteli kouluihin aiheeseen liittyviä opintoja.

– Eikö kouluissa voisi opettaa, että eipäs hankita lapsia, jos se on ahdinkoon joutumista.

Vastauksissa edelliseen vuodatuksiin huomautettiin, että kukaan ei nykyisin ole turvassa työttömyydeltä. Vanhemman halu saada lapselleen parasta ja sen toteutuminen ei aina ole mahdollista.

– Sinulla ei ole kokemusta köyhyydestä. Työttömyys ja muut yllättävät elämäntilanteet muuttavat elämää rajusti varsinkin lapsiperheissä.

– Eipä sitä näinä aikoina tiedä, koska työpaikka menee alta ja joutuu ahdinkoon... että haloo vaan itsellesi...."

Vanhemmuus hukassa?

Vanhempien vanhemmuuden taidon katsottiin olevan hukassa. 

– Huoltajilla puuttuu taito hoitaa kotia esim. siisteys, pesulla käynti, ruuan valmistus (syödään mikroruokaa), kirjoittaa yksi lukija.

– Itse katson kesäisin puistoissa olevia mammoja, jotka tuoneet lapsensa syömään. Mammat itse ovat kyllä pulleita, että ei kyllä ainakaan ruuasta pitäisi olla pulaa.

Lääkkeeksi ehdotettiin kursseja ja poistumista Facebook-sivuilta "roikkumasta". Laiskuus nousi esille nimenomaan ruokailujen kohdalla.

– Itse tehty kotiruoka ei ole kallista, taitaa olla enemmän vanhempien laiskuudesta kiinni.

"Kukaan ei tule kotiin tarjoamaan"

Yksi ryhmä tuntui kommentoivan sitä, millaisia tukimuotoja on jo tarjolla ja ihmetteli, etteivät perheet niitä hae.

Syyksi epäiltiin tässäkin lähinnä jonkin tyyppistä laiskuutta, kun "ilmaisia lomia" ei osata hakea. 

– Usein köyhät perheet ei käytä ilmaispalveluita", tiesi yksi kirjoittaja.

MTV:n haastattelussa kaksi vähävaraisen perheen äitiä kertoi siitä, kuinka perheessä etsitään nimenomaan ilmaispalveluja ja -rientoja.

Kommenteissa ei huomioitu sitä, että esimerkiksi huvipuistoa ei ole kaikkien naapurissa tai muutenkaan erilaisia tapahtumia yhtä kattavasti kuin pääkaupunkiseudulla. "Ilmainen" saattaa sisältää muun muassa matkustamiseen liittyviä kuluja.

Nykyaika versus 70-luku

Hämmentäviä ovat viestit, joissa vuotta 2016 rinnastetaan yleisesti 1970-lukuun. Niissä kuvaillaan paljon sitä, mitä itse oltiin tehty aikana ennen älypuhelimia, vilkasta lentoliikennettä ja vuosittain huvipuistoihin lanseerattavia uutuuksia.

Kymmenien vuosien takaisia aktiviteetteja suositeltiin ahkerasti vähävaraisten lapsille.

– Miksi pitää päästä sinne tai tonne! Pihalla mekin lomat leikimme kavereiden kanssa eikä ole kuin ihania muistoja ja on myös ilmasia leirejä ym. Emme me veronmaksajat voi, eikä tarvitsekaan kustantaa, jotain extreme-juttuja.

Oikotie onneen

Joku viittasi myös rakkauden kaikkivoipaisuuteen. 

– Onnellisuus ei ole rahasta kiinni, vaan rakkaudesta, kuuluu yksi neuvo.

Lukijat suosittelivat vähävaraisten kesäriennoiksi retkeilyä, puistoja ja koulujen urheilukenttiä, mieluusti eväspussi kainalossa.