Uutuusdokumentissa kuvaillaan karmaisevia ja koskettavia yksityiskohtia Andien lentoturmasta selvinneiden kokemuksista.
Vuonna 1972 uruguaylaista rugbyjoukkuetta kuljettanut lentokone törmäsi vuoreen Andeilla. Kuin ihmeen kaupalla osa koneessa olleista selvisi hengissä, ja lopulta 72 päivän koettelemuksen jälkeen lentokoneessa olleesta 45 ihmisestä 16 pelastui.
MTV Katsomossa perjantaina julkaistu "Andien lentoturma - 50 vuotta myöhemmin" palaa ennennäkemättömällä tavalla turmapaikalle tutkijoiden ja turmasta selviytyneen Eduardo Strauchin matkassa. Andien selviytyjien koettelemuksen on kuvailtu olevan yksi historian parhaita esimerkkejä ihmisen kestävyydestä.
Jäätiköiden sulamisen paljastamat todisteet kertovat karua kieltään muun muassa kammottavasta päätöksestä, jonka eloonjääneet joutuivat tekemään selviytyäkseen. Turmapaikalta löytyy vuonna 2022 tehdyssä dokumentissa muun muassa ihmisten ihon ja luiden paloja.
Kohuttu "kannibalismi"
Nykyisin yli 70-vuotiaat Eduardo Strauch sekä Nando Parrado kuuluvat 72 päivän uskomattomasta koettelemuksesta selviytyneiden joukkoon.
He kertovat dokumentissa, kuinka kymmenen päivän jälkeen he kuulivat transistoriradiosta, että heidän etsintänsä on lopetettu.
Epätoivo valtasi eloonjääneet.
– Kuin olisi ollut Marsissa tai Venuksessa. Täysin vieras maisema, eikä mitään syötävää. Ei yhtään mitään, Parrado kuvailee.
Vettä oli saatavilla lumen vuoksi, mutta ravintoakin oli pian saatava.
– On vaikea selittää, miten tunsimme nälkää. Nälkä on ihmisen suurin alkukantainen pelko. Se on pahin pelko mitä voi olla. Se on pelko, jota ei koe, elleivät panokset ole todelliset.
Yritettyään syödä nahkaa matkalaukuista tuloksitta, eloonjääneet alkoivat käsittää, että ainoa keino saada proteiinia oli menehtyneiden ruumiissa.
– Kaikille tuli samaan aikaan sama ajatus. Loppujen lopuksi ihmiset ovat eläimiä. Meidän pitää syödä, hän muisteli karmeaa tilannetta.
Nälkäiset ja kuolemanpelkoiset ihmiset päätyivät syömään turmassa menehtyneiden ruumiita. Myöhemmin medioissa on tapauksesta käytetty useissa yhteyksissä sanaa kannibalismi, mutta Parrado muistuttaa, että vaihtoehtoja ei ollut.
– Kannibalismi on sitä, että tappaa ja syö jonkun. Se oli antropofagiaa, joka on aivan eri asia.
Vaikea dilemma
Kun kymmenen päivää pakkasessa ja nälässä riutuneet selviytyjät olivat tehneet rankan päätöksen hankkia ravintoa kuolleista ystävistään, oli kenties vielä hankalamman päätöksen aika. Kenet syödä ensimmäisenä?
Parrado kuvailee kuolleita kanssamatkustajiaan ystävikseen ja heimolaisikseen, minkä lisäksi hänen siskonsa ja äitinsä ruumiit lojuivat turmapaikalla. Päätös tehtiin lopulta ”maalaisjärjellä”.
– Kuka oli kauimpana ryhmästämme? Perheestämme ja heimostamme.
Vastaus on ironinen.
– Se oli lentäjä.
Ensimmäisenä ihmislihaa maistoi lääketieteen opiskelija Roberto Canessa. Hän käytti lasinsirpaletta veitsenä ja leikkasi pienen palan lentäjästä. Suurin osa teki saman perässä.
Turmapaikalle dokumentissa palannut tutkimusmatkailija Ricardo Pena ja ilmastotietelijä Ulyana Horodyskyj Pena löysivät maaperästä luunpaloja, jotka kuvaavat eloonjääneiden epätoivoa.
– He leikkasivat luita. Eduardo kertoi, että he tekivät niin ja söivät luuydintä. He olivat niin epätoivoisia, että he söivät kaiken, Ricardo Pena kuvailee luun pala kädessään.
Pelastautuminen
Koettelemuksen 18. päivänä koneen runko hautautui lumikerroksen alle lumivyöryn seurauksena. Eloonjääneet saivat lisää ravintoa.
Yksi eloonjääneistä lopetti ihmislihan syönnin ja menehtyi.
Hyytävän marraskuun edetessä Parrado alkoi puhua 15 muulle elossa olleelle yhä enemmän houkuttelevasta suunnitelmasta. Turmapaikan edessä, lännen suunnassa oli 4600 metriä korkea vuoriseinämä, jonka takana hän uskoi olevan elämää. 61 päivän jälkeen hän söi enemmän ihmislihaa saadakseen energiaa ja lähti kahden muun miehen kanssa tavoittelemaan pelastusta.
0:44
Parrado pääsi vuoren päälle vain huomatakseen, että sama maisema loputtomalla määrällä lumisia vuorenhuippuja jatkuu silmänkantamattomiin.
Hänen täytyi tehdä päätös: Joko hän palaisi koneen rungolle ja kuolisi – tai kuolisi yrittäessään hakea apua.
– Teen mitä täytyy, mutta tänne en jää, Parrado kuvaiee dokumentissa 50 vuoden takaisia ajatuksiaan.
MTV Katsomossa julkaistu dokumentti kertoo uskomattoman selviytymistarinan Andeilla vuonna 1972 tapahtuneen lentoturman jälkeen.