Uutuusdokumentissa kuvaillaan karmaisevia ja koskettavia yksityiskohtia Andien lentoturmasta selvinneiden kokemuksista.
Vuonna 1972 uruguaylaista rugbyjoukkuetta kuljettanut lentokone törmäsi vuoreen Andeilla. Kuin ihmeen kaupalla osa koneessa olleista selvisi hengissä, ja lopulta 72 päivän koettelemuksen jälkeen lentokoneessa olleesta 45 ihmisestä 16 pelastui.
MTV Katsomossa perjantaina julkaistu "Andien lentoturma - 50 vuotta myöhemmin" palaa ennennäkemättömällä tavalla turmapaikalle tutkijoiden ja turmasta selviytyneen Eduardo Strauchin matkassa. Andien selviytyjien koettelemuksen on kuvailtu olevan yksi historian parhaita esimerkkejä ihmisen kestävyydestä.
Jäätiköiden sulamisen paljastamat todisteet kertovat karua kieltään muun muassa kammottavasta päätöksestä, jonka eloonjääneet joutuivat tekemään selviytyäkseen. Turmapaikalta löytyy vuonna 2022 tehdyssä dokumentissa muun muassa ihmisten ihon ja luiden paloja.
Kohuttu "kannibalismi"
Nykyisin yli 70-vuotiaat Eduardo Strauch sekä Nando Parrado kuuluvat 72 päivän uskomattomasta koettelemuksesta selviytyneiden joukkoon.
He kertovat dokumentissa, kuinka kymmenen päivän jälkeen he kuulivat transistoriradiosta, että heidän etsintänsä on lopetettu.
Epätoivo valtasi eloonjääneet.
– Kuin olisi ollut Marsissa tai Venuksessa. Täysin vieras maisema, eikä mitään syötävää. Ei yhtään mitään, Parrado kuvailee.
Vettä oli saatavilla lumen vuoksi, mutta ravintoakin oli pian saatava.
– On vaikea selittää, miten tunsimme nälkää. Nälkä on ihmisen suurin alkukantainen pelko. Se on pahin pelko mitä voi olla. Se on pelko, jota ei koe, elleivät panokset ole todelliset.
Yritettyään syödä nahkaa matkalaukuista tuloksitta, eloonjääneet alkoivat käsittää, että ainoa keino saada proteiinia oli menehtyneiden ruumiissa.
– Kaikille tuli samaan aikaan sama ajatus. Loppujen lopuksi ihmiset ovat eläimiä. Meidän pitää syödä, hän muisteli karmeaa tilannetta.
Nälkäiset ja kuolemanpelkoiset ihmiset päätyivät syömään turmassa menehtyneiden ruumiita. Myöhemmin medioissa on tapauksesta käytetty useissa yhteyksissä sanaa kannibalismi, mutta Parrado muistuttaa, että vaihtoehtoja ei ollut.
