GQ-lehti on tehnyt kattavan artikkelin siitä, mitä todella tapahtui ennen ja jälkeen viime maaliskuussa sattuneen lento-onnettomuuden, jossa sai surmansa 150 ihmistä.
Turma tapahtui vuosi sitten, kun koneen perämies ohjasi matkustajakoneen tahallisesti vuorenseinämää päin.
Ensimmäisenä, vain noin parikymmentä minuuttia onnettomuuden jälkeen, turmapaikalle saapui tutkija Jean-Sébastien Beaud. Beaud laskettiin helikopterista vielä savuavien ja liekehtivien koneenjäänteiden keskelle ja hän saattoi heti kertoa, että lentokone oli törmännyt vuoreen täyttä vauhtia ja tuhoutunut. Eloonjääneitä ei tulisi löytymään.
Tutkija löysi mustan laatikon nopeasti
Beaud alkoi merkitä turmapaikaltaan löytämiään asioita pienin muovisin merkein. Noin 25 minuuttia sen jälkeen, kun hän oli saapunut turmapaikalle ja aloittanut työnsä, hän löysi oranssin kenkälaatikon kokoisen esineen.
Beaud oli hämmentynyt tajutessaan löytäneensä ohjaamon keskustelua nauhoittaneen mustan laatikon vahingoittuneena, mutta toimivana.
Seuraavat tunnit ja vuorokauden Beaud kollegoineen työskenteli vuorenrinteellä tutkien ja etsien syitä turmaan. Miehen maatessa iltaisin telttansa pimeydessä, hän ajatteli matkustajia ja heidän viimeisiä kauhunhetkiään.
–Pystyin kuvittelemaan, mitä he kävivät lävitse, ja minun oli vaikea nukkua, hän kertoi.
Mielenterveysongelmia jo lento-opintojen alussa
Kaksi tuntia ennen kuin Beaud laskettiin vuorenrinteelle, Germanwingsin kone aloitti lähtövalmistelut Barcelonassa.
Lennon 9525 kapteeni Patrick Sondenheimer harmitteli perämies Andreas Lubitzille, ettei hän ollut ennättänyt käydä vessassa ennen koneen lähtöä.
– Mene ihan milloin vain, Lubitz lupasi auliisti kapteenille.
27-vuotias saksalainen Lubitz oli aloittanut lentäjänuransa Lufthansan lentäjäkoulutuksessa Bremenissä syksyllä 2008. Opinnot keskeytyivät kuitenkin vain muutaman kuukauden jälkeen marraskuussa.
Kaksi kuukautta keskeytyksen jälkeen psykiatri diagnosoi Lubitzin kärsivän ”syvästä masennuskaudesta”, johon liittyi ajatuksia itsemurhasta. Lentäjäopiskelijaa hoidettiin sekä psykoterapialla että voimakkailla masennuslääkkeillä.
Yhdeksän kuukauden hoidon jälkeen Lubitz palasi opintojensa pariin ja suoritti koulutuksensa loppuun Bremenissä vuoden 2010 alussa.
Itsemurhasuunnitelmat vaihtuivat laajennettuun itsemurhaan
Kolme vuotta myöhemmin Lubitzin ura oli nousukiidossa ja hän muutti tyttöystävänsä kanssa Düsseldorfiin luksusasuntoon. Pariskunta suunnitteli menevänsä naimisiin ja hankkivansa kaksi lasta.
Tyttöystävä Kathrin Goldbach kuvaili suhdetta ”vakaaksi ja harmoniseksi”.
Harmonia ei kuitenkaan kestänyt. Lubitzin mielenterveys alkoi jälleen horjua ja mies oli varma siitä, että hän oli sokeutumassa. Lubitz kävi useiden lääkäreiden luona ja hänen silmiään ja aivojaan tutkittiin tarkkaan, mutta mitään poikkeavaa ei löydetty.
Yksi neurologeista totesi hänen olevan luulosairas. Lubitzin perhelääkäri diagnosoi hänellä alkavan psykoosin ja suositteli häntä kirjautumaan hoitoon, mutta Lubitz ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota.
Maaliskuussa 2015 Lubitzin ajatukset alkoivat käsitellä kuolemaa. Hän etsi internetistä tietoja tavoista tehdä itsemurha: ”hiilimonoksidin muodostaminen”, ”polttoaineen juominen” ja ”mikä myrkky tappaa ilman kipua” esimerkkeinä näistä hauista.
18. maaliskuuta psykiatri kirjoitti Lubitzille sairauslomaa. Muutaman päivän kuluttua miehen mieleen pälkähti uusi itsetuhoinen ajatus. Hän alkoi etsiä tietoja siitä, kuinka Airbus A320 –lentokoneen ohjaamon oven lukitusmekanismi toimi.
"Jumalan tähden! Avaa se ovi"
Maaliskuun 24. päivänä lennon 9525 kapteeni Sondenheimer lähti käymään vessassa ja jätti Lubitzin yksin ohjaamoon. Tällöin mies pani suunnitelmansa täytäntöön.
Kolme minuuttia lähtönsä jälkeen kapteeni palasi mennäkseen takaisin ohjaamoon. Hän näppäili pääsykoodinsa oven vieressä olevaan paneeliin, mutta pääsy ohjaamoon evättiin.
– Minä täällä, hän huhuili koputellen ovea.
Sondenheimer alkoi takoa ovea. Lubitz ei reagoinut.
– Jumalan tähden! Avaa se ovi, kapteeni karjui.
Matkustajat tajusivat tilanteen ja alkoivat liikehtiä pois paikoiltaan.
Viisi minuuttia paluunsa jälkeen koneen kapteeni käski lentoemäntää tuomaan hänelle koneen perälle piilotetun sorkkaraudan. Hän alkoi hakata ovea ja yritti sitten kammeta sen auki.
Yritykset eivät tuottaneet tulosta ja vain hetkiä myöhemmin matkustajakone törmäsi vuoreen lähes 650 kilometrin tuntivauhdilla.
Turman todellinen syy edelleen mysteeri
Oliko Lubitz oppikirjaesimerkki narsistista, joka ajautui ratkaisuunsa sairauttaan, todellista tai kuviteltua, kohden tuntemansa vihan takia?
Välittömästi lento-onnettomuuden jälkeen häntä verrattiin egyptiläiseen lentoperämieheen Gamil el-Batoutyn, joka ohjasi New Yorkista Kairoon matkalla olleen matkustajakoneen Atlanttiin vuonna 1999.
El-Batoutyn lisäksi onnettomuudessa kuoli 216 muuta ihmistä, mukaan lukien EgyptAirin johtaja, joka oli syyttänyt perämiestä itsensäpaljastelusta.
Lubitzin profiili ei kuitenkaan vastaa kostonhimoista, sosiopaattimurhaajaa. Hän kykeni rakastavaan suhteeseen, hänellä oli lämpimät välit vanhempiinsa eikä hänellä ollut kaunoja ketään kohtaan.
Joten mikä selittää suunnitelmallisen joukkomurhan, joka tappoi 150 miestä, naista ja lasta? Miksi valita joukkomurha yksinäisen itsemurhan sijaan?
Mysteerit tulevat jäämään vaille ratkaisua, sillä kuten psykologi Joel Dvoskin kuivakasti toteaa: ”Yhtäkään laajennetun itsemurhan tekijää ei ole haastateltu”.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.