Uudesta opetussuunnitelmasta haetaan ratkaisua kysymykseen: Mistä iloa oppimiseen?

Taivallahden peruskoulun neljäsluokkalaiset puuhaavat piirilevyn kimpussa.

– Tämä on tosi hauskaa, vaikka ohjeet eivät ole kovin selvät ja noita on hankala tehdä, mutta muuten on tosi kivaa, sanoo Telma Pettilä tehdessään juotoksia.

– Me tehdään sellaista vanhanaikaista elektroniikkapeliä, kertovat Verne ja Anders Veistinen.

Koululaiset ovat innoissaan ja samalaista intoa kaivataan koulutyöhön muutenkin. 

– Suomalaisilla oppilailla on tiedollisesti hyvä taso, mutta oppimisen iloa voisi olla enemmän, sanoo opetussuunnitelmatyön päällikkö, opetusneuvos Irmeli Halinen Opetushallituksesta.

Näin iloa tavoitellaan

– Oppimisen haetaan iloa kahta kautta. Ensinnäkin vahvistamalla oppilaiden aktiivista roolia. Oppilaat voivat olla enemmän mukana oman ja yhteisen työn suunnittelussa.

– Se toinen linja on tekemällä enemmän yhteistyötä yli oppiainerajojen. Näin oppilaat ymmärtävät paremmin, miten eri oppiaineissa opiskeltavat asiat liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät ihan oikeaan elämään koulun ulkopuolella, Halinen sanoo.

Jatkossa siis käsityö ja vaikkapa historia ja matematiikka voivat nivoutua yhdeksi oppimiskokonaisuudeksi.

Joillekin opettajille tuttu juttu

 – Ihan kivalla tavalla ilmiöoppiminen tuodaan opetukseen. Tarkoitus ei ole, että sitä on joka ikinen oppitunti ja joka ikinen viikko, sanoo luokanopettaja Meikku Kankaanpää Taivallahden peruskoulusta.

– Lähdetään vähän varovaisemmin liikenteeseen. Helsingissä jokainen koulu tekee ainakin kerran syksyllä ja kerran keväällä yhden isomman kokonaisuuden. Ei  tule sellainen olo, että kaikki pitää pistää kerralla uusiksi.

– Aika moni opettaja on tätä vuosien varrella jo tehnyt. Varsinkin luokanopettajille on ollut helppo ottaa joku asia, jota on käsitelty useissa eri oppiaineissa. Voisi ajatella, että aineopettajille tämä on uudempi asia, sillä se vaatii yhteistyötä useamman aineen kanssa, Kankaanpää lisää.

Uudet tuulet opetukseen

Meikku Kankaanpää on opettanut Taivallahden koulussa kymmenen vuotta. Omat opetustavat ovat muuttuneet suuresti tänä aikana.

– Yhä enemmän oppilasta osallistutetaan. Tehdään ryhmissä ja oppilaat kehittävät ja miettivät itse aiheen. Enää ei ole niin, että oppilaat istuvat luokassa ja opettaja kaataa tietoa päähän ja oppilaat tekevät nyökytellen muistiinpanoja.