Uuden omakotitalon käyttövesijärjestelmä

Ensimmäisenä tietenkin se, että järjestelmä täyttää rakennusmääräykset. Putkien pitää olla vaihdettavissa rakenteita rikkomatta. ja niiden on kuljettava suojaputken sisällä. Erityisen tärkeää - ja usein laiminlyötyä -
on se, että kaikki systeemin osat toimivat keskenään. Suunnittelijan vastuulle kuuluvat tietysti suunnitelmat, mutta putkiasentaja on käytännössä se, joka valitsee käytettävät osat. Tyypillinen tästä seuraava ongelma on
se, että vahingon sattuessa joudutaan vaihtamaan hanakulmarasioita ja jos osat eivät ole oikeanlaisia, joudutaan kaikesta huolimatta rikkomaan kosteussulkuja, vedeneristeitä ja kaakeleita.

Oikein valituilla osilla tällaisten vahinkojen vaara on historiaa. On mahdollista vaihtaa putki rikkomatta mitään. Kuvissa näkyy, kuinka Marko Räsänen Pohjois-Espoon LVI:stä asentaa uudenlaista hanakulmarasiaa.

Samaa rasiaa pystytään käyttämään kahdelle eri suojaputkikoolle:25 mm ja 28 mm. Halkaisijan mukaan vain poistetaan rasiasta toinen tiivisterengas. Asennettaessa mitoitetaan suojaputken pituus tiivistepinnan yläpuolelle ja katkaistaan sisäputki sopivalta korkeudelta, jotta hanakulma saadaan asennettua rasiaan.

Putken päähän virtausputken päälle laitetaan muoviholkki. Sen jälkeen levitetään vesijohtoa koneella tai käsityökalulla, jotta itse hanakulma saadaan sen päähän. Verkostoon laitetaan noin 10 kg:n koepaine.

Hanakulmarasian pää on erittäin tiivis. Jos vuoto nyt sattuu, vesi ei pääse sieltä rakenteisiin vaan suojaputkea pitkin jakotukille, jossa se valuu lattialle ja turvallisesti lattiakaivoon.

Hanakulmarasiassa ei ole pyöritettäviä osia, vaan sen puoliskot kiinnittyvät toisiinsa neljällä ruuvilla. Putki pystytään siten vaihtamaan ja hanakulma irrottamaan ja kiinnittämään rakenteita rikkomatta.

Käyttöveden lämmönhukka talon lämmitykseen

Vesijohdon levittäminen on yleensä putkimiehen työtä, mutta pientalotyömaalla rakentaja itse haluaa usein tehdä putkien vedot. Silloin kannattaa tehdä sellainen asennussuunnitelma, jossa näkyy mihin kohtaa
jakotukille putki laitetaan. Näin vältytään tilanteelta, jossa putket risteilevät päällekkäin lämmöneristeen päällä. Vaarana on sekin, että lattialämmitysputket jäävät hyvin pintaan - se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Kylmävesiputket kannattaa vetää ensimmäisen lämmöneristekerroksen alapuolelle. Näin hanasta saadaan heti kylmää vettä, jota lattialämmitys ei ole kuumentanut. Lämmin käyttövesiputkisto puolestaan kannattaa vetää päällimmäisen lämmöneristeen päälle, jolloin se on betonissa samalla tasolla kuin lattialämmityskin. Näin se antaa hukkalämmöllään osansa talon lämmittämiseen.

Myös jakotukkeja on monenlaisia. Se koostuu tyypillisesti moduuleista, joita yhdistetään toisiinsa tarvittava määrä. Asentajan kannalta tasotiivisteiden avulla tapahtuva kokoaminen ratkaisu on hyvin nopea ja näppärä - osat vain yksinkertaisesti kierretään toisiinsa kiinni.

Suojaputki katkaistaan jakotukin päällä sopivaan korkeuteen. Vesivuoto siis näkyy tässä, jos semmoinen pääsee tapahtumaan. Tukki voidaan myös asentaa seinän sisälle rakenteeseen ja silloin on käytettävä erityistä, tiivistä jakotukkikaappia. Putket johdetaan sen sisälle ja kaapista puolestaan lähtee poistoputki, joka menee joko viemäriin tai näkyvälle paikalle lattialle, jolloin korjauksiin huomataan ryhtyä välittömästi.

Käyttövesijärjestelmiä on hyvin monenlaisia. Se on erittäin merkittävä osa rakennuksen elinikäistä kosteusturvaa, joten sen valintaa kannattaa kiinnittää suurta huomiota. Ei siis välttämättä oteta sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, vaan vertaillaan huolellisesti eri järjestelmien etuja ja tehdään päätös sen pohjata.

(JKA 14.3.2004)