Utöyan saarella vakavasti loukkaantunut Marte: Elin vuosia hädän vallassa

Vuosia iskujen jälkeen Ødegården pystyi edelleen laskemaan hyvin nukutut yöt yhden käden sormilla, mutta on onnistunut löytämään tasapainon arkeensa.

Viisi vuotta sitten Anders Behring Breivik tappoi saarella ja Oslon keskustassa yhden päivän aikana 77 ihmistä.

Norjalainen Marte Ødegården nauttii pitkästä aikaa täysin siemauksin matkustamisesta. Kolmen viikon Yhdysvaltain matkalla yksin oleva Ødegården juhlii sekä yliopistosta valmistumistaan että kykyään jälleen matkustaa.

Se ei suinkaan ole itsestäänselvyys, sillä nuori nainen on viimeiset vuodet kärsinyt ahdistuksesta, etenkin vilkkaammilla alueilla tai joukkoliikenteessä.

Syy pelkotiloihin ei ole vähäpätöinen: hän taisteli elämästään Utöyan saarella viisi vuotta sitten ja on yksi täpärästi pelastuneista.

Joukkomurhan selviytyjä

Heinäkuun 22. päivä vuonna 2011 Anders Behring Breivik tappoi yhteensä 77 ihmistä Oslossa ja Utöyan saarella. Tuohon aikaan Ødegården oli 17-vuotias nuori, joka otti osaa saarella vietettyyn työväenpuolueen nuorten kesäleiriin.

Hän oli yksi vakavimmin loukkaantuneista. Kaksi luotia lävisti hänen selkänsä, jotka aiheuttivat tuhoja hänen vatsaansa ja selkäänsä. Lisäksi hänen munuaisensa repesivät, hänen jalkansa halvaantui ja hän kärsi vakavasta sisäisestä verenvuodosta. Lääkärit pelkäsivät, että hän ei edes selviäisi neljän minuutin helikopterimatkasta Utöyalta sairaalaan.

– Asiat ovat aika hyvin nykyään. Vietän melko normaalia elämää, Ødegården kertoo norjalaiselle uutistoimisto NTB:lle. 
 
Takana on valtava määrä kuntoutusta. Liikkuakseen Ødegårdenin on täytynyt vahvistaa muita lihaksia korvatakseen jalan ja selän vaurioituneet lihakset. Hän joutuu edelleen syömään päivittäin kipulääkkeitä hermokipuihin. 

Hyvät yöunet hän pystyi laskemaan monta vuotta yhden käden sormin. Mutta nyt nekin ovat palanneet. 

– Viimeisen puolen vuoden aikana olen todella tuntenut jälleen voivani hengittää ja rentoutua, Ødegården sanoo norjalaismedialle.

Vakavia paniikkikohtauksia

Ødegårdenin mukaan ensimmäiset vuodet iskujen jälkeen kuluivat puhtaassa hädän vallassa. Hän vietti lähes puoli vuotta sairaalassa useissa leikkauksissa, kuntoutuksessa ja kotiopetuksessa. Hän osallistui myös Breivikin oikeudenkäyntiin.

Normaalin elämän aloittaminen otti vuosia aikaa ja teetti valtavan määrän päämäärätietoista työtä. Lopulta hän sai lukion päätökseen kaksi vuotta iskujen jälkeen.

Sen jälkeen hän muutti vanhempiensa ja lähimpien tukijoidensa luota Kongsbergista Osloon opiskelemaan. Se ei kuitenkaan ollut helppoa.

Ødegården oli saanut post-traumaattisen stessihäiriön diagnoosin, joten paniikkikohtauksen vaivasivat nuorta naista niin luennoilla kuin kauppareissuillakin. Vaikka energiaa valui toipumiseen, pystyi Ødegården valmistumaan yliopistosta.

– Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, kuinka vaikean tien olen kulkenut. Olen usein ollut ehkä hieman liiankin kunnianhimoinen, mutta se saattaa olla myös yksi syistä, miksi olen päässyt yli peloistani ja aloittamaan normaalin elämän, Ødegården sanoo. 

Tunteiden vuoristorata

Ødegården sanoo enää vain harvoin olevansa katkera iskuista, jotka muuttivat hänen elämänsä.

– Ensimmäinen vuosi sairaalassa oli tunteiden vuoristorataa. Mietin mitä se ottaisi, että saisin takaisin haluamani elämän. Nämä ajatukset varmasti vaikuttivat paljon siihen, miten myöhempinä onnistuin jatkamaan elämääni. 

Nyt 22-vuotias Ødegården katsoo elämäänsä kirkkaiden lasien lävitse. Hänet sai haluamansa jatko-opiskelupaikan ja on aktiivinen paikallispolitiikassa. Myös jaksaminen on ihan toista luokkaa, mitä se oli aiemmin. 

Mutta moni asia ei tästäkään huolimatta tule olemaan ennallaan

– Eniten kaipaan lapsekkuuttani, pystyin olemaan täysin huoleton. Siihen en varmasti enää koskaan pysty, Ødegården pohtii.