Usein huomiotta jäävä yksityiskohta linkittyy karmeuksiin – suurseurojen vaakunoissa kiistelty jäänne: "Kun sen näkee…"

Manchester Cityn ja Manchester Unitedin molemmista vaakunoista löytyy pieni yksityiskohta, joka linkittyy tiiviisti kaupungin vaurastumisen historiaan: kolmimastoinen purjelaiva. Tunnus löytyy myös Manchesterin kaupungin vaakunasta, jossa se korostaa kaupungin merellistä ulottuvuutta.

The Guardianin manchesterilainen kolumnisti Simon Hattenstone huomauttaa purjelaivan symboloivan paljon epämukavampaa seikkaa Manchesterin ja Britannian historiassa – maan vaurauden perustana toiminutta orjakauppaa ja -työvoimaa.

Hattenstonen havainnoille kimmokkeen tarjosi The Guardian -lehden oma selvitys perustajansa John Edward Taylorin tiiviistä yhteyksistä vuonna 1807 laittomaksi tehtyyn orjakauppaan ja vielä vuosikymmeniä siitä jatkuneeseen orjatyöhön.

Amerikassa orjien viljelemän ja laivoihin rahdatun puuvillan kansainvälisenä kauppiaana rahansa tehnyt Taylor kokosi vuonna 1821 perustetun Manchester Guardian -lehden rahoituksen käytännössä pääosin transatlanttisessa orjakaupassa rikastuneiden sijoittajien tuella. Yksi alkuperäisistä sijoittajista oli sir George Philips, joka omisti orjatyövoimalla toimineen sokeriplantaasin Jamaikalla.

John Edward Taylorin tarina on yhtäläinen koko Manchesterin kaupungin ja laajemmin ajateltuna koko Britannian vaurastumisessa 1700- ja 1800-luvuilla.

Hattenstone muistuttaa, että Manchester rikastui merkittävästi ulkomailta tuodun ja useimmiten orjatyövoimalla tuotettujen hyödykkeiden avulla. Etenkin puuvilla näytteli merkittävää osaa Manchesterin alueella, jossa siitä tehtiin kankaita ja vaatteita edelleen maailmalle myytäväksi.

Vaikka orjakaupasta tuli laitonta jo 1800-luvun alussa, orjatyövoima jatkui enemmän tai vähemmän aina vuosisadan loppuun asti, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiinkin virallisesti vuonna 1865.

On myös huomattava, että "pimeä" orjakauppa jatkui laittomaksi julistamisesta huolimatta, ja yli 28 prosenttia kaikesta transantlanttisesta orjakaupasta tapahtui vuoden 1807 jälkeen.

Siksi purjelaivat Manchesterin seurojen logoissa symboloivat Hattenstonen mukaan ennen kaikkea hyväksikäyttöä.

– Purjelaivalla ei ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa ja se on kaikilla tavoin tekemisissä sen kanssa, miten Manchester teki rahansa. Orjuuden tuote on niin hienovaraisesti sulautunut osa kulttuuriamme, että juhlimme sitä seurojemme vaakunoissa jopa tajuamattamme, Hattenstone kirjoittaa.

– Kun sen näkee, laivaa ei voi olla näkemättä.

"Se on vapaan kaupan symboli"

Seurojen vaakunoiden ohella purjelaiva löytyy Manchesterissa lukuisista julkisista rakennuksista ja tunnuksesta, ja symbolin käytöstä on käyty keskustelua kaupungissa aiemminkin samoissa merkeissä. 30 vuotta sitten kaupungin valtuusto totesi, että purjelaivoilla ei ole mitään yhteyttä orjakauppaan.

Myöskään kaupungin historioitsija Jonathan Schofield ei näe yhteyttä purjelaivan ja orjatyövoiman välillä.

– Se on vapaan kaupan symboli. Ajatus on, että maailmassa ihmisillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaa toistensa kanssa. Sitä se laiva symbolisoi, Schofield sanoo.

Hattenstonen mukaan juuri kaupankäynnin symbolina purjelaiva linkittyy kiinteästi orjuuteen, jota on vaikea tai lähes mahdotonta irrottaa 1800-luvun kansainvälisestä kaupasta. Hän ehdottaakin, että niin kaupunki kuin mahdollisesti myös jalkapallon suurseurat siirtyisivät purjelaivoista vahvemmin Manchesterin toiseen tunnettuun symboliin mehiläiseen.

Työntekoa, tasa-arvoa ja diversiteettiä kuvaava mehiläinen on myös Suur-Manchesterin pormestarin Andy Burnhamin suosiossa. Hän on jopa ottanut tatuoinnin mehiläisestä käsivarteensa.

Manchester City ja Manchester United eivät halunneet kommentoida vaakunoidensa yksityiskohtia The Guardianille.