Heidi*, 30, eli kaksi vuotta omistushaluisen miehen kanssa. Kun suhde päättyi, mies aloitti vainoamisen, joka lopetti pari orastavaa suhdetta ja päätyi tekstiviesteihin ja puheluihin, jotka saivat pelottavia sävyjä. Heidin tarina ei ole poikkeustapaus. Piinaaminen voi olla kohta laitonta, kun oikeusministeriön työryhmä esittää sekä vainoamisen että toistuvien häirintäviestien lähettelyn kriminalisointia. Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm neuvoo, kuinka vaikeasta tilanteesta selviää.
Kolmekymppinen Heidi halusi kertoa tarinansa kuukausia jatkuneesta piinaamisesta, joka sai lopulta pelottavia sävyjä.
"Rakastuin kolmekymppiseen Pekkaan* kolme vuotta sitten. Pekka vaikutti kilteimmältä ja hyväsydämisimmältä mieheltä, jonka olin koskaan tavannut. Olin saanut tarpeekseni pahoista pojista, joten mies, joka halusi viettää kanssani kaiken vapaa-aikansa, vaikutti lottovoitolta. Ensihuumassa en välittänyt, vaikka Pekka tuntui viihtyvän myös erilaisten päihteiden seurassa enemmän kuin muut. Olen aina pitänyt boheemeista ihmisistä, joten Pekan hetkessä eläminen oli pelkästään kiehtovaa. Kaikki eivät nähneet tilannettamme samalla tavalla. Jopa jotkut Pekan kaverit ihmettelivät ääneen, kuinka renttuna tunnettu Pekka oli saanut napattua kunnollisen ja koulutetun naisen itselleen.
Pekka oli jo suhteen aikana hyvin omistushaluinen. Aluksi oli upeaa, että joku soitteli minulle monta kertaa päivässä ja ilmaisi halunsa olla kanssani. Omistushaluisuus ilmeni kuitenkin myös mustasukkaisuutena. Kun lähdin ulkomaanmatkalle, Pekka oli varma, että kävin pettämässä häntä. Kun eksyin baari-illan päätteeksi jatkoille kaverini luokse, olin eittämättä syyllistynyt syrjähyppyyn. Hyvään ystävääni, joka sattui olemaan myös entinen poikaystäväni, en tietenkään saanut pitää yhteyttä. Lopulta tunsin olevani niin ahdingossa, että en pystynyt hengittämään kunnolla. Päätin lopettaa suhteen."
Yhteydenpito koitui kohtaloksi
"Parisuhteemme päättyminen oli Pekalle sokki, johon hän reagoi haukkumalla ulkonäköni ja luonteeni lyttyyn. Seuraavalla hetkellä hän kuitenkin aneli minua takaisin, sillä olin upeinta, mitä maa päällänsä kantoi. Pekka poti myös huonoa omatuntoa sanomisistaan. Haukkumisen jälkeen hän saattoi ostaa minulle kalliita koruja, lähettää postilaatikkooni lahjoja ja tilata lähetin tuomaan kukkia ovelleni, sillä asuimme jo eri kaupungeissa.
Aluksi halusinkin pitää välit vaikeassa elämäntilanteessa elävään Pekkaan kunnossa. Tiesin tekeväni virheen, kun vietin aikaa ihmisen kanssa, jolla oli yhä tunteita minua kohtaan, mutta omalla tavallani olin itsekin yhä riippuvainen eksäni seurasta. Oli helppoa, että joku auttoi minua arkisissa askareissa ja huolehti koirastani, kun jouduin olemaan poissa kotoa. Jonkinlaiseen hyväksikäyttöön syyllistyin siis kai itsekin, mutta osa minusta oli aidosti pahoillaan siitä, mitä olin Pekalle aiheuttanut.
Kun aloin tapailla uusia miehiä, yhteydenpitomme koitui kohtalokseni. Pekka luki salaa tekstiviestini, uteli Facebookista kenet olin lisännyt ystäväkseni ja tarkkaili menemisiäni. Jos en vastannut puheluun heti, hän soitti minulle niin monta kertaa uudestaan, että sai minut luurin päähän.
Haukkumaviestejä Pekka saattoi lähettää useita kymmeniä päivässä. Kahdelle treffiseuralaiselleni hän lähetti viestin, jossa kertoi, että olen katala miestennielijä, johon ei kannata luottaa pätkääkään. Orastavat suhteeni päättyivät lyhyeen.
Pikku hiljaa ymmärsin, etten voisi olla lainkaan tekemisissä Pekan kanssa. Jokaista anteeksipyyntöä seurasi nimittäin kahta kauheampaa haukkumista. Useimmiten olin Pekan silmissä kauhea akka, joka ei soveltuisi mihinkään muuhun kuin harjoittamaan seksuaalisia tekoja. Kun sain uuden työpaikan, Pekka oli varma, että olin edennyt urallani reittä pitkin. Kun en vastannut puhelimeen, olin harrastamassa seksiä vieraiden miesten kanssa.
Vaikka erostamme oli jo puoli vuotta, Pekka käyttäytyi kuin omistushaluinen poikaystävä. Siskoni kommentoi, että eksäni vaikutti aivan siltä kuin olisi sairastanut Touretten oireyhtymää; tautia, jossa potilas kärsii pakonomaisesta tarpeesta toistaa hävyttömiä sanoja. Samoin tunsin itsekin. Koska Pekka ei vaikuttanut olevansa enää oma itsensä, annoin joka kerta anteeksi ilkeät sanat.
Lempeydelläni ei kuitenkaan ollut vaikutusta Pekan käytökseen, sillä haukkuminen sai päivä päivältä yhä rajumpia sanankäänteitä. Sinä päivänä, kun Pekka sanoi kertovansa menneisyyden töppäilyistäni vanhemmilleni, kehotti käymään sukupuolitautitesteissä ja toivoi, että minut joukkoraiskataan, saan hiv:n, sairastun syöpään ja joudun pahaan onnettomuuteen, päätin ottaa yhteyttä lakimiesystävääni.
Lakimiehellä ei kuitenkaan ollut antaa minulle muuta kuin lohduttavia sanoja. Koska Pekka ei ollut sanan varsinaisessa mielessä uhkaillut minua, ainut vaihtoehtoni olisi hakea Pekalle lähestymiskieltoa. Itse harkitsin puhelinnumeron vaihtamista, mutta se ei olisi estänyt Pekkaa ottamasta yhteyttä sähköpostin kautta.
Tilanne Pekan kanssa on yhä avoin. Opettelen parhaillani olemaan vastaamatta yhteenkään Pekan viestiin. Välillä onnistun, mutta joskus sorrun vastaamaan. Epätietoisuus siitä, miten tässä tilanteessa tulisi käyttäytyä, on ajanut minutkin käyttäytymään ristiriitaisesti.
Jostakin syystä en osaa olla huolestunut oman turvallisuuteni puolesta, mutta ystävät ja läheiset ympärilläni ovat alkaneet pelätä, koska jotain vainoamista pahempaa tapahtuu.
Minua helpottaa tieto, että jatkuva piinaaminen voi olla pian laitonta. Oikeusministeriön työryhmä esittää nimittäin sekä vainoamisen että toistuvien häirintäviestien lähettelyn kriminalisointia. Vainoaminen ja häirintäviestittely olisivat asianomistajarikoksia. Vainoamisen voisi viedä eteenpäin myös syyttäjä, jos tärkeä yleinen etu sitä vaatisi tai teossa olisi käytetty hengenvaarallista välinettä."
Asiantuntija neuvoo: Näin vainoamistilanteessa tulee käyttäytyä
Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm kommentoi Pekan ja Heidin tarinaa.
Pekassa on monia hyvin tyypillisiä vainoajan piirteitä, sillä hän kärsii mustasukkaisuudesta ja kokee voimakasta eroahdistusta. Piinattavissa ei ole havaittu yhteneväisiä piirteitä, mutta itse olen vastaanotollani havahtunut siihen, että monet jotka joskus sitten vastaavat vainoajalle, ovat luonteeltaan kilttejä ja hyväuskoisia. Vainoaminen pitäisikin pyrkiä tekemään kaikin tavoin vaikeammaksi, eli vaihtaa puhelinnumero, kulkureitti jne. Kaikenlaista kontaktia piinaajaan tulisi välttää.
Kumppanin mitätöinti on tyypillistä erotilanteissa. Se palvelee sitä tarkoitusta, että kumppanin arvo saadaan jätetyn mielessä alenemaan, mikä mahdollistaa hyökkäävän ja aggressiivisen käytöksen.
Eron jälkeiseksi kosiotanssiksi kutsutaan tilannetta, jossa mies lepyttelee naista esimerkiksi lahjoin. Suhteen alun kosiotanssista se eroaa siten, että tässä tilanteessa tuntemukset ailahtelevat viha-rakkaus-viha -akselilla.
En koskaan suosittele kontaktin ylläpitoa eron jälkeen sellaiseen eksään, joka on parisuhteessa ollut mustasukkainen tai takertuva. Tämä antaa tällaiselle henkilölle viestin siitä, että kosiotanssi on ollut tehokasta ja yhteiselo jatkuu tai tulee jatkumaan.
Pekka todennäköisesti itse koki suhteen edelleen jatkuvan ja Heidin pettävän häntä. Hän on saattanut kertoa tuttavilleen suhteen jatkuvan ja Heidin toiminta näyttäytyi tällöin muiden silmissä kyseenalaisessa valossa.
Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa vainoamisen kestoon
Noin kaksi prosenttia ruotsalaisista kokee vuosittain pelkoa herättävää vainoamista. Uskoisin luvun olevan samaa luokkaa Suomessa, jossa aiheesta ei ole väestöpohjaista tutkimusta.
Piinattaville noin puolelle kehittyy traumaperäinen stressihäiriö, johon liittyy univaikeuksia, varuillaan oloa, keskittymisvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta. Noin kymmenen prosenttia harkitsee itsemurhaa.
Piinatun on hyvä hoidattaa pelkonsa ja mahdolliset muut asiasta koituneet psyykkiset oireet EMDR-terapiamenetelmään erikoistuneen psykologin vastaanotolla ja elää vainoajasta täysin erossa.
Jos mies mustamaalaa sinua tuttaviesi keskuudessa tai työpaikallasi, kerro avoimesti ja rehellisesti, mistä on kyse. Uskoisin että Sellon ampumatapauksen jälkeen työyhteisöjen ymmärrys asiaan on oikeanlainen ja tällaisessa tilanteessa he pystyvät myös tarvittaessa suojaamaan sinua jos vainoaja ilmestyy paikalle.
Vainoamisen kesto on keskimärin kaksi vuotta. Tilanne helpottuu tyypillisesti kun vainoaja löytää elämäänsä uutta sisältöä. Omalla toiminnallaan voi olennaisesti vaikuttaa kestoon: jos itse on yhteydessä vainoajaan, vainoamisen kesto tulee pitkittymään.
Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm toimii psykologina psykologi- ja lakitoimisto PsyJuridicassa. Helinä-Häkkänen on erikoistunut muun muassa erilaisten kiristys- ja uhkakirjeiden analysointiin ja riskitason määrittämiseen niin yrityksiä kuin yksityisiäkin koskevissa uhkatilanteissa.
*Heidin ja Pekan nimet on muutettu.
Lue myös:
Asiantuntija: Vainoajan uhri elää jatkuvassa pelossa
Kuvat: Shutterstock