Mainos

Asiantuntija: Vainoajan uhri elää jatkuvassa pelossa

Vainoaminen eli toistuva häirintä koskettaa monia suomalaisia. Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm kertoi Helmelle, mistä potentiaalisen stalkkerin tunnistaa ja mitä työkaluja vainoamisesta selviämiseen on olemassa.

Suomessa altistuu vainoamiselle vuosittain noin 100 000 ihmistä: naisista ahdistavaa vainoa kokee elämänsä aikana peräti 15 prosenttia. Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm auttaa työkseen vainon uhreja ja valmistelee parhaillaan kirjaa vainosta selviämisen tueksi. Kirjaan sisällytetään vainoa kokeneiden kertomuksia – ja näitä tarinoita varmasti riittää.

Vainoamiseen eli stalkkaamiseen tulisi suhtautua aina vakavasti, varsinkin jos ilmassa on pelottavia varoitusmerkkejä. Vainoamisen ja kiusaamisen erottaa siitä, että kiusaaminen ei aiheuta pelkoa – vainoaminen puolestaan aiheuttaa.

– Vainoamiseen tulisi suhtautua vakavasti silloin kun toisen käyttäytyminen muuttuu pelottavaksi. Omaan intuitioon tilanteen vaarallisuudesta kannattaa luottaa. Jos esimerkiksi asiakas ilmestyy kotiin, odottaa työpaikan lähettyvillä, lähettää epätavallisia kirjeitä tai epäsuorasti keskustelun yhteydessä uhkaa, tilanne on jo vakava, Häkkänen-Nyholm kuvailee.

Potentiaalinen stalkkaaja käyttäytyy tavalla, joka ei kuulu normaaliin vuorovaikutukseen.

– Stalkkaaja ylittää sopivan kanssakäymisen rajoja sekä määrällisesti että sisällöllisesti. Hän vaatii itselleen tavallista enemmän huomiota. Uhrista on muodostuu stalkkaajalle emotionaalisesti tärkeä kohde.

Jotkut stalkkaajat käyttäytyvätkin ikään kuin he olisivat pakkomielteisesti ihastuneita uhriinsa, mutta ihastuminen ei suinkaan ole vainoajan ainoa motiivi.

– Muita keskeisiä motiiveja ovat kosto ja "hyvitys", joka perustuu kokemukseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Motiivina voi olla myös esimerkiksi pyrkimys asiakkuutta läheisempään ystävyyssuhteeseen, Häkkänen-Nyholm kuvailee.

– Stalkkaajilla sosiaaliset verkostot ovat usein suppeita ja he ovat yksinäisiä. Julkisuudessa esiintyviä henkilöitä, kuten politiikkoja, missejä ja viihdetaiteilijoita stalkkaavat henkilöt pyrkivät yleensä saamaan omalle asialleen jotakin huomiota. Tai heille se, että he kokevat olevansa suhteessa julkkikseen, on kuvitteellinen ulkoista statusta ja itsearvostusta tuova asia. Julkkista stalkkaava henkilö ei ymmärrä tavallisen fanin tavoin julkkiksen henkilökohtaisen tilan ja elämän merkitystä, vaan heidän odotuksensa tästä "suhteesta" ovat epärealistisia, Häkkänen-Nyholm kertoo.

Naiset pohtivat: "Onko vika minussa?"

Vainoamista ei tarvitse sietää. Jos vaikkapa asiakas ahdistelee työntekijää, asiakas voidaan esimerkiksi siirtää muiden hoidettavaksi jollakin ulkoisella syyllä, kuten vedoten uudelleenorganisointiin työyhteisössä. Tällä tavoin stalkkauksen toteuttaminen vaikeutuu.

– Näin stalkkauksen kohde on fyysisesti vaikeampi tavoittaa. Kaikki aineisto mikä stalkkaajalta tulee, kuten kirjeet tai tekstiviestit tulee luonnollisesti säilyttää mahdollista oikeusprosessia varten. Perheenjäseniä ja tarvittaessa naapureita tulee informoida tilanteesta, Häkkänen-Nyholm sanoo.

Vainoamista ei ole tutkittu niinkään sukupuolen perspektiivistä, mutta naiset tuntuvat sietävän vainoamista miehiä pidempään emotionaalisista syistä.

– Käytännön kokemuksen pohjalta uskoisin, että naiset ovat taipuvaisempia pyrkimään ymmärtämään ja sietämään vainoamista pitempään kuin miehet. He pyrkivät löytämään selityksiä ja vastauksia "miksi?" -kysymykseen. Samoin käsitykseni on että naiset miehiä useammin pohtivat sitä, ovatko he jotenkin voineet itse vaikuttaa syntyneeseen tilanteeseen ja kokevat syyllisyyttä ja häpeää asiasta, Häkkänen-Nyholm pohtii.

Vainoamisella on seurauksensa uhrille. Oireet riippuvat monesta asiasta, kuten esimerkiksi vainoamisen luonteesta, tiheydestä ja stalkkaajasta itsestään: kuka hän on tai onko hänen henkilöllisyytensä edes tiedossa.

– Käytännössä noin puolelle uhreista kehittyy traumaperäinen stressihäiriö. Yliherkkyyttä ärsykkeille, univaikeuksia, mieleen tunkevia ajatuksia tapahtumista, varuillaan oloa, ärtyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Kolmasosalle kehittyy elämänlaatua merkitsevästi rajoittavia oireita. Oireilla on taipumus pahentua silloin kun stalkkaus on kestänyt yli kaksi viikkoa. Siinä vaiheessa ihminen rupeaa havahtumaan siihen mitä tämä hänen elämänsä osalta oikeasti merkitsee ja kokemus oman elämän kontrollista merkitsevästi laskee, Häkkänen-Nyholm kertoo.

Vainoaminen aiheuttaa pelkoja, häpeäntunnetta, ahdistusta ja epätoivoa. Miten vainoamisesta ja sen aiheuttamista peloista voi selvitä?

– Oman jaksamisen kannalta ensisijaisen tärkeää on saada muokattua tilanteen herättämiä tunnekokemuksia kuten pelkoa ja vihan tunnetta neutraalimmiksi siten, että ne vähemmän häiritsevät jokapäiväistä elämää. Tämä on mahdollista esimerkiksi EMDR-terapian avulla. Lisäksi olisi tärkeätä miettiä keinoja joilla voi rajoittaa altistumista vainoamiselle. Näitä ovat muun muassa kulkureittien vaihtaminen, postin suodatus ja mahdollinen puhelinnumeron vaihtaminen, Helinä Häkkänen-Nyholm summaa.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.