UMO Jazz Orchestra piehtaroi 43-vuotiaan historiansa pahimmassa talouskriisissä. Pääomistaja Helsingin kaupunki vaatii saneerauksia, jotka on jo aloitettu. Orkesteri pelastuu nakkirahoilla, tuhahtaa UMO:ssa oppinsa saanut jazzin taituri Jukka Perko.
Helsingin Kaapelitehtaan harjoitushallissa töötätään – ja kovaa! Saksofonisti Jukka Perko puhaltaa Toivo Kärjen Hiljaista kylätietä tanakkana big band-versiona. Treenataan ensi maanantain Finlandiatalon Kauan eläköön UMO-tukikonserttiin. Bändissä takavuosina vakituisena soittanut Perko on yksi solisteista.
UMO:n voi korvata vain toinen UMO
Alasajo tai kutistaminen olisi kiusallinen viesti maailmalle aikana, jolloin suomalainen jazz on yhä kansainvälisempää. Jukka Perkolle UMO on ollut portti kansainvälisyyteen.
– Uudistua pitää aina ja sitä saa vaatiakin, mutta päättäjien tulee ymmärtää tällaisen orkesterin arvo klassisen rinnalla. UMO tekee tässä maassa jotain sellaista, mihin mikään muu ryhmä ei pysty.
UMO:n talouden rakenne on samankaltainen kuin sinfoniaorkesterien. Taidemusiikki ei elä Suomessa ilman kunnan ja valtion merkittävää tukea – ei myöskään UMO, joka on Suomen ainoa kuukausipalkkainen jazzorkesteri.
UMO:ssa on 16 soittajaa ja toimistolla kolme täysipäiväistä työntekijää. Puolentoista miljoonan euron budjetti: Helsingin tuki on 53 prosenttia, valtion runsaat 30 ja loput noin 15 prosenttia on omaa varainhankintaa.
Aiemmin myös YLE tuki yhtyettä, mutta tämä loppui v. 2016. YLE päätti, että se satsaa vain omaansa, Radion Sinfoniaorkesteriin. Samoin valtionosuuksia on supistettu – kaikilta kulttuuritoimijoilta.