Ukrainalaisia sotavankeja kidutetaan ja pidetään nälässä, kertoo sotavangin vaimo | MTV Uutiset
Ukrainalaisen sotavangin vaimon loputon ikävä: Saanut vain yhden kirjeen rintamalinjan takaa
Yli kolmen vuoden odotuksen aikana Olha on saanut tiedonmurusia miehensä olinpaikasta ja tilasta pala kerrallaan aina, kun hänen kanssaan vangittuja sotilaita on vapautunut vanginvaihdoissa.Lehtikuva
Julkaistu 31.05.2025 13:47
MTV UUTISET – STT
Ukrainalaiset sotavangit kohtaavat silmitöntä julmuutta venäläisvankiloissa, kertoo sotavangin vaimo STT:lle Kiovassa.
Toukokuussa nähtiin Ukrainan sodan toistaiseksi suurin vankienvaihto, kun Ukraina ja Venäjä vaihtoivat kolmen päivän aikana yhteensä tuhat vankia. Siinä missä monet omaiset saivat iloita rakkaidensa pitkän poissaolon päättymistä, moni muu sai niellä pettymyksensä ja jatkaa odotustaan.
Vapautettujen joukossa ei tälläkään kertaa ollut Olha Kurtmallajevan, 26, miestä Ruslan Kurtmallajevia, 32, joka jäi vangiksi Mariupolin puolustuksessa vuonna 2022.
– Elämän voi jakaa jaksoiksi vankienvaihtojen välillä. Odotan aina, että seuraavassa vaihdossa hän tulee, Olha kertoo Kiovassa.
Ruslanin pataljoonasta 72 ihmistä on vapautettu ja vankina on yhä 207.
0:22Tällaisia videoita Ukraina ja Venäjä julkaisivat sotavankien vaihdosta.
Tunnisti miehensä vankivideolta
Miehitetystä Berdjanskista kotoisin olevan Olhan mies on Krimin tataari, joka oli muuttanut pois Krimiltä Zaporizhzhjaan jo ennen kuin Venäjä miehitti niemimaan vuonna 2014. Pariskunta tapasi vuonna 2015 ja meni naimisiin vuonna 2017.
Ruslan Kurtmallajev oli varusmiehenä vuonna 2013, ja Venäjän aloitettua Krimin miehityksen ja sodan Itä-Ukrainassa mies päätti lähteä puolustamaan Ukrainaa, Olha kertoo.
Olha sai vahvan aavistuksen miehensä joutumisesta vangiksi heti tapahtuneen jälkeen vuonna 2022. Tuolloin hän oli miehitetyssä Berdjanskissa ja näki Venäjän mediassa videon, jossa seisotettiin rivissä Mariupolissa otettuja vankeja.
Taimmaisella rivillä vilahti osa tutulta näyttävän pipopäisen vangin päätä.
– Tiedän, miten hän laittaa piponsa syvälle päähän ja siihen vielä hupun päälle, Olha sanoo.
Vahvistuksen asialle hän sai kolme viikkoa myöhemmin, kun ensimmäisissä vanginvaihdoissa vapautunut saman yksikön palvelustoveri vahvisti Olhalle tämän miehen olevan venäläisten vankina.
Suoraa yhteydenpitoa ei käytännössä ole ollut. Vankeusvuosien aikana Olha on saanut vain yhden kirjeen.
Vuonna 2022 venäläisten valvovan silmän alla lähetetty lyhyt kirje oli Ruslanin käsialaa. Olha tuntee sen neljä riviä sana sanalta ulkomuistista.
– Olen venäläisessä vankilassa vankina, ja minulla on kaikki hyvin. Rakastan sinua, suutelen, nähdään pian, Olha sanoo.
Yli kolmen vuoden odotuksen aikana Olha on saanut tiedonmurusia miehensä olinpaikasta ja tilasta pala kerrallaan aina, kun hänen kanssaan vangittuja sotilaita on vapautunut vanginvaihdoissa.
Olhan mukaan hänen miehensä on ollut jo viidessä eri vankilassa, eli viisi kertaa hänet on "otettu vastaan" uuteen vankilaan. Se tarkoittaa silmitöntä pahoinpitelyä, josta moni ei selviä hengissä.
– Heitä myös kidutetaan sähköllä ja päästetään koirat irti. Tiedän, että miehelläni oli pitkään koiran puremasta tulleita mätäneviä haavoja käsissään."
Erityisesti sähkökidutus on koitunut monen vangin kuolemaksi, kun sydän on pysähtynyt. Vankien terveydestä ei muutenkaan Olhan mukaan piitata.
– He eivät saa mitään lääkkeitä ja saavat todella vähän ruokaa. Jos pyydät lääkkeitä, niin aika varmasti tulet hakatuksi.
Aamulla vangit saavat vain puuroa, päivällä vetistä kaalikeittoa ja illalla taas vain puuroa, Olha kertoo.
– Venäläiset lisäävät puuroon joskus metalliruuveja tai luita, jotta ihmisillä hampaat menisivät rikki.
2:10MTV Ukrainassa huhtikuussa 2024: Lilia ja Tamara eivät tiedä, ovatko poikaystävät elossa vai sotavankeina.
Olha kertoi STT:lle, että noin kuukautta aiemmin oli vapautettu mies, joka oli hänen miehensä kanssa vuoden ajan samassa sellissä. Tämän vapautetun miehen kautta Olha sai tietää miehensä uusista vammoista.
– Minun on vaikea ymmärtää, miten mieheni on yhä elossa, Olha sanoo.
Sellikaverin mukaan Olhan miehen päätä hakattiin useita kertoja vasaralla, jonka jälkeen hänet tuotiin takaisin selliin tajuttomana.
Olha kertoo tietävänsä paikan, jossa hänen miestään nyt pidetään vangittuna, mutta ei kerro sitä toimittajalle.
– Se on Venäjällä, ja aika kaukana Venäjällä.
Olhan mukaan kansainvälisen median pitäisi kertoa enemmän kidutuksesta venäläisvankiloissa ja painostusta Venäjää kohtaan pitäisi lisätä. Kurtmallajevin kamppailusta sotavankien puolesta raportoi aiemmin tänä vuonna New York Times.
Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen vuonna 2022 miehitetyssä Berdjanskissa sotilaiden vaimot olivat joutuneet piilottamaan miestensä sotilasvaatteita venäläisiltä.
Olha sairasti syöpää ja kävi säännöllisissä hoidoissa Berdjanskin sairaalassa aikana, jona hänen miehensä vangittiin.
Syöpähoitojen takia ajeltu pää lopulta auttoi Olhaa pakenemaan kaupungista. Kaupungin ulosmenoteitä valvoneet venäläiset pidättivät usein sotilaiden vaimoiksi epäiltyjä naisia. Kaljuna hän ei kuitenkaan kiinnostanut venäläisiä, Olha kertoo.
– (Miehen) sotilasunivormua en pitänyt mukanani, se oli liian vaarallista, mutta henkilöpaperit minulla oli piilossa vaatteideni alla Ukrainan puolelle vietäväksi. Pelkäsin kovasti, että venäläiset löytävät ne ja selvittävät, että olen sotilaan vaimo, Olha kertoo.
Olha kertoo syöpänsä olevan nyt remissiossa, mutta sen tila on epävakaa.
2:18Stanislav oli 2,5 vuotta Venäjän sotavankina, kerroimme helmikuussa.
Sota tuli lapsihaaveiden tielle
Lapsia pariskunnalla ei ole.
– Valitettavasti. Mies halusi niitä kovasti, Olha kertoo.
Sodan todellisuus tuli haaveen tielle. Sen jälkeen kun pariskunta tapasi, mies oli aina vuodesta yhdeksän kuukautta kerrallaan poissa Itä-Ukrainan rintamalla, eli Olha olisi käytännössä jäänyt yksinhuoltajaksi, jos lapsia olisi hankittu.
– Luulimme, että myöhemmin olisi parempi aika, Olha sanoo.
Heidän tarinansa on tyypillinen Ukrainassa. Maan syntyvyys on ollut heikoilla kantimilla jo pitkään, ja Venäjän hyökkäyssota on pahentanut ongelmaa entisestään.
Ukrainan kohdalla puhutaan jo historiallisen suuresta väestönkadosta. Kun maassa oli itsenäistymisen aikaan vuonna 1991 vielä 52 miljoonaa ihmistä, on määrä nyt laskenut noin 38 miljoonaan. Jos lasketaan vain Ukrainan sotilaallisesti hallitsemat alueet, on väestö joidenkin arvioiden mukaan saattanut jo laskea alle 30 miljoonan, kertoo Politico.
2:19Suomea puhuvan sotavangin mahdollisuudet päästä Suomeen ovat vähäiset.
