Vuosi sitten työttömäksi jääneen Ailan päiväraha uppoaa kokonaan vuokraan. Hän ja hänen miehensä, joka on myös työtön, elelevät nuukasti miehen päivärahan turvin. Vaikka työttömyys harmittaa, Aila kertoo olevansa onnellinen.
Aila on ammatiltaan lähihoitaja. Raskas työ jätti tekijäänsä jäljet, jotka ovat estäneet häntä etsimästä uutta työtä sen jälkeen, kun hän vajaa vuosi sitten jäi työttömäksi. Myös Ailan avomies Raimo menetti vähän aikaa sitten työnsä paperitehtaalla. Pariskunnan yhteenlasketut tulot eivät päätä huimaa. Rahaa on sen verran, että he juuri ja juuri tulevat toimeen.
− Jos oikein nuukasti eletään, pääsemme silloin tällöin sukuloimaan, Aila sanoo.
Luonto on täynnä Ilmaisia huveja
Aila kertoo, että hänellä ei ole kertaakaan ollut ongelmia keksiä tekemistä, vaikka vapaa-aikaa onkin yllin kyllin. Aila ja Raimo ulkoilevat paljon koiransa kanssa, käyvät marjastamassa ja nauttivat luonnosta muuten vaan.
Heillä molemmilla on lapsenlapsia, joista on paljon iloa. Ailan tyttärentytär asuu vain parin kilometrin päässä, joten kyläily mummon luona on helppoa. Myös Ailan oma äiti asuu lähellä.
− Onneksi meillä on sukulaisia ja hyviä ystäviä, joiden luona kyläilemme, Aila iloitsee.
Positiivinen asenne auttaa
− Ymmärrän, että yllättäen työttömäksi jääminen tuntuu kurjalta. Ei se ollut helppoa miehellenikään, joka irtisanottiin 31 vuoden palveluksen jälkeen.
Aila ja Raimo eivät ole kuitenkaan missään vaiheessa jääneet ruikuttamaan tilannettaan, vaan etsivät iloa sieltä, mistä voivat.
− Olen perusluonteeltani positiivinen, ja yritän aina löytää elämän ilopisteitä vaikeinakin hetkinä, Aila sanoo hymyssä suin.