Jouni Rasi sairastui Alzheimerin tautiin 56-vuotiaana.
Keväällä 2010 Jouni Rasi tunsi itsensä yhä väsyneemmäksi kunnes alkoi olla niin uupunut ja masentunut, ettei jaksanut oikein keskittyä enää mihinkään.
– Olin lopulta niin väsynyt, että edes unilääkkeistä ei ollut enää hyötyä, Jouni kertoo.
Huolestunut vaimo passitti Jounin lääkärille, ja miehellä diagnosoitiin keskivaikea masennus.
Vuonna 2008 Jounille oli tehty aivojen magneettikuvaus, koska hän oli kärsinyt tajuttomuuskohtauksista. Kuvissa ei kuitenkaan näkynyt silloin mitään poikkeavaa.
Masennusta hoitanut psykiatri päätti kuitenkin lähettää Jounin vielä uudestaan verikokeisiin ja neurologisiin tutkimuksiin, vaikka edellisistä magneettikuvista oli aikaa vain vajaat kaksi vuotta.
Niistä sitten todettiin vuosi sitten syksyllä, että Jouni oli sairastunut Alzheimerin tautiin. Lähes koko työuransa teollisuuden parissa tehnyt Jouni jäi sairauseläkkeelle 56-vuotiaana.
"Miksi juuri minä?"
– Ensin tuli helpotus, kun vihdoin sai tietää oireiden syyn. Sitten kyselin lääkäriltä, miksi se tuli minulle, eikö tämä ole vanhojen ihmisten tauti.
Perinnöllisyys on yleisin syy Alzheimerin puhkeamiseen nuoremmalla iällä, mutta Jounin suvussa sitä ei ole ollut. Selitystä Jounin sairastumiselle ei ole löydetty.
"Olen puhunut sairaudesta avoimesti"
Jouni on päättänyt olla avoimin mielin ja hoitaa itseään mahdollisimman hyvin lääkehoidon lisäksi. Tärkeää on säilyttää mieliala positiivisen puolella.
Hän lähti mukaan myös vertaisryhmän toimintaan.
– Olen puhunut tästä avoimesti ja kertonut naapureille ja ystäville, että he pystyvät paremmin ymmärtämään, jos en ole aina se sama mies, jonka he ovat oppineet tuntemaan.
Jounin vaimo on käynyt omaisten vertaisryhmässä. Siellä käydään läpi muu muassa miten nelivaiheinen tauti etenee ja miten sen etenemiseen voisi valmistautua. Jounilla sairaus on vielä ykkösvaiheessa.
Pariskunta on yrittänyt sopeutua taudin mukaan tuomiin elämänmuutoksiin mahdollisimman optimistisesti.
– Vaimo ajoi keväällä ajokortin pyynnöstäni. Sekin helpottaa elämäämme jatkossa paljon, Jouni sanoo.
Yksin ei kannata jäädä murehtiman
Jouni korostaa, kuinka tärkeää on, ettei jäisi murehtimaan sairauden kanssa yksin. Ensinnäkään siinä ei ole mitään hävettävää, ja toiseksi vertaisryhmissä tapaa muita saman sairauden kanssa eläviä.
Kokoontumisissa saa myös hyödyllistä tietoa ja tehdään aivojumppaharjoituksia. Jouni kuuli ryhmässä uudesta lääkkeestä, ja seuraavalla lääkärikäynnillä hän pyysi lääkäriä kirjoittamaan hänelle reseptin toiseen Alzheimerin hoitoon tarkoitettuun lääkkeeseen.
– Tämä kaksoislääkitys toimii ainakin minulla oikein hyvin. Olen paljon pirteämpi nyt.
Lääkehoito on vain osa Alzheimerin hoitoa. Itsensä pitäminen aktiivisena on vähintään yhtä tärkeää.
– Kyllä alkuun oli sellaisia päiviä, että teki mieli jäädä vain sänkyyn makaamaan, mutta sitten aloin itse etsiä aktiivisesti tietoa taudista ja sen hoidosta.
– Säännöllinen liikunta on tärkeää verenkierrolle, ja kiinnitän huomiota myös ruokavalioon. Sanon myös aina lapsilleni, että syökää paljon kalaa, koska se on hyväksi aivoille.
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.