Koronapandemia kuormitti terveydenhuollon henkilöstöä enemmän, kuin muuta väestöä, selviää tutkimuksesta.
Helsingin yliopiston ja HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa selvitettiin terveydenhuollon henkilöstön psyykkistä kuormittuneisuutta, uniongelmia ja traumaoireita sekä niiden kehitystä koronapandemian aikana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.
Psyykkiseen ahdinkoon ja uniongelmiin vaikuttivat koronatartuntojen määrä, suorat hoitokontaktit koronapotilaiden kanssa sekä erityisesti koronatartunnan saaneiden potilaiden hoitoon liittyneet traumatisoivat tapahtumat ja voimakas tartunnan pelko.
– Korona-aikaan liittyviä traumaattisia tapahtumia kokeneilla oli muihin verrattuna moninkertainen riski kokea psyykkistä ahdinkoa, ja näitä traumaattisia tapahtumia oli kaksinkertainen määrä koronapotilaita hoitaneilla verrattuna muuhun henkilöstöön, sanoo akatemiatutkija Tom Rosenström Helsingin yliopistosta.
Poikkeusajan epäsuorat vaikutukset heikensivät mielenterveyttä
Myös poikkeusaika vaikutti henkilöstön psyykkiseen hyvinvointiin.
Rosenströmin mukaan myös pandemian pitkittymiseen liittyvät epäsuorat vaikutukset heikensivät henkilöstön mielenterveyttä.
– Esimerkiksi yksinasujilla sosiaalinen elämä saattoi kaventua muita enemmän, Rosenström kertoo.
Tutkimuksessa analysoitiin henkilöstön vastauksia kuukausittain lähetettyihin sähköisiin kyselyihin. Lähes 5000 osallistujasta suurin osa raportoi mielenterveyden pysyneen vakaana ensimmäisen koronavuoden ajan.
Joka kuudennella esiintyi alkuun heikentynyttä henkistä hyvinvointia, joka kuitenkin koheni pian. Joka neljännellä alun hyvä mielenterveys kääntyi laskuun.
Rosenströmin mukaan on mahdollista, että osa terveydenhuollon henkilöstöstä ei ole vielä palautunut koettelemuksesta.
Aiemmissa pandemioissa ei ole tehty lähes reaaliaikaista seurantaa.
Alan organisaatioiden pitäisi tutkijoiden mukaan pystyä tasoittamaan terveydenhuollon henkilöstön kuormituspiikkejä.