Persianlahden maista ei tule suuria rahasummia ilman taustaoletuksia, muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta. Lähi-idästä Suomeen suuntautuva rahoitus on ollut esillä Helsingin moskeijahankkeen yhteydessä, sillä hankkeen ohjausryhmä on järjestellyt mahdollista rahoitusta Bahrainin kanssa.
Tarkkaa suunnitelmaa rahoituksen saamiseksi ei vielä ole, mutta ohjausryhmän tarkoituksena on kerätä hankkeen rahoitus suurelta osin ulkomailta.
Alaranta näkee ulkomaisen rahoituksen ongelmallisena. Hän sanoo, että vaikka rahoituksen takana ei olisi suoraan yksittäisiä valtioita, ne ovat yleensä kuitenkin vaikuttamassa rahaa antavien toimijoiden takana.
– On vakavan pohdinnan paikka, millä ehdoin rahoitusta otetaan vastaan, Alaranta sanoo.
Vastaavaa keskustelua moskeijoiden ulkopuolisesta rahoituksesta on käyty esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Hollannissa.
Bahrainin tapauksessa kannattaa ottaa huomioon myös se, että maalla on läheiset suhteet naapuriinsa Saudi-Arabiaan, joka puolestaan on merkittävä vallankäyttäjä alueella.
Paras vaihtoehto olisi paikallinen rahoitus
Alarannan mukaan parasta olisi, jos muslimiyhteisöt pystyisivät paikallisesti rahoittamaan toimintansa. Rahoituksen lisäksi toiseksi ongelmalliseksi kysymykseksi hän nostaa, mistä moskeijan imaamit tulisivat ja millaisia heidän opetuksensa olisivat.