Tutkija sukelsi vuosiksi huumeporukoihin: Se maailma koukuttaa

Subutexiä pöydällä.Jussi Perälä

Kun Perälä aloitti tutkimustyön väitöskirjaa varten, hän kohtasi ensimmäisen yllätyksen. Huumekauppiaat eivät eläneet ylellistä elämää vaan myivät huumeita pystyäkseen itse käyttämään niitä.

– Kyllä se naivin opiskelijapojan silmät avasi, miten keskitason ja ylemmän tason toimijan kohdalla onkin kyse syrjäytyneistä miehistä, nyt 40-vuotias Perälä sanoo.

Ystävän liuku vei kentälle

Mikä sitten sai miehen, joka törmäsi huumeisiin vasta parikymppisenä, kiinnostumaan huumemaailmasta? Siihen vaikutti yliopistoaikana yhden ystävän liukuminen perinteisellä kaavalla aina vain syvemmälle huumepiireihin. Ystävän kautta Perälä sai avustajan graduaan varten.

– Gradussakin meni aikaa kenttätyössä. Viihdyin siellä aika mukavasti. Se oli tietyllä tapaa rajumpaa kuviota kuin väitöskirjan teko, kun oli heroiinia ja käyttäjiä, jotka pyörivät ympäri öistä Helsinkiä ja ritsasivat (varastivat) tavaroita ja autoja.

Gradun valmistuttua Perälä sai yhteydenoton, jonka kautta hän pääsi tapaamaan isomman luokan tekijöitä. He ovat Perälän mukaan tutkijalle kiinnostavampia, koska he saattavat pystyä toimimaan hieman pidempään jäämättä kiinni. Siitä huolimatta Arpinaama-elokuvan kaltaista menoa Perälä ei nähnyt.

– Ainakaan se elämä, mitä minä näin, ei kovinkaan hääppöistä ollut.

Perälä myöntää, että huumeporukoissa pyöriminen on omalla tavallaan jännittävää. Samalla tutkija saattaa haluta todistaa itselleen, että pystyy pärjäämään raadollisessa ympäristössä.

Rauhoittavaa Tenox-lääkettä saattaa löytyä kirjahyllystä.Jussi Perälä

– Voi jopa sanoa, että koko se maailma koukuttaa.

Eettiset rajat koetuksella

Koukuttavaan maailmaan sukeltaminen tarkoitti samalla sitä, että Perälän piti katsoa, kun hänen edessään käytettiin kovia huumeita. Hän istui asunnoissa, joissa tehtiin huumekauppoja.

– Eettisiä rajoja piti pohtia koko ajan. Olin ottanut selvää, missä vaiheessa minulla on ilmoittamisvelvollisuus tai asioihin puuttumisen velvollisuus.

Rikollismaailman tutkiminen on sallittua. Tutkijan tulee kuitenkin ilmoittaa poliisille, jos saa tietää rikoksesta, josta seuraa yli kuusi vuotta vankeutta. Perälä sopi huumediilereiden kanssa, että hän ei halua tietää mitään strategisia yksityiskohtia kaupanteosta. Siitä huolimatta luottamuksen rakentaminen ylempiin toimijoihin oli vaikeaa.

– Jos on riskinä saada kaksitoista vuotta, kyllä sen ymmärtää, että on epäluuloinen ulkopuolisia kohtaan.

Harva kuitenkaan pystyy välttämään kiinnijäämistä. Perälän mukaan huumeiden käytön pitää olla hyvin kontrolloitua, että kiinnijäämisen pystyy välttämään.

Kannabissätkän käärintää. Valtaosa huumeiden käyttäjistä polttaa kannabista tai hasista.

– Jos kauppaamaan lähtee, pääsääntöisesti jää kiinni. Kaikki, jotka minä tiedän, ovat jääneet kiinni jossain vaiheessa.

Ikuinen säätö ei pääty hyvin

Perälän kirja ei todellakaan anna kovin kontrolloitua kuvaa keskitason tukkureiden toiminnasta. Kauppoja solmitaan sotkuisissa asunnoissa, ja sekä myyjä että ostaja saattavat olla sekaisin.

– Pääsääntöisesti myyjät ovat henkilöitä, jotka aineet ovat vieneet. Määritelmän mukaan he ovat huumerikollisia, mutta hyvin päämäärätietoisina rikollisina heitä ei voi pitää.

Perälä kuvaileekin keski- ja alemman tason huumekauppaa ikuisena velkakauppana, jossa kaikki ovat jollain tapaa velkaa toisilleen. Usein se tapahtuu kavereiden tai vähintäänkin tuttujen kesken.

– Rahaa ei välttämättä ole ikinä edes ollutkaan kauppaa tehdessä.

Ikuinen säätö ei yleensä pääty hyvin. Suurimmalle osalle Perälän tarkkailtavista kävi huonosti. Osa kuoli, osa joutui vankilaan, joidenkin kohtaloa Perälä ei tiedä. Vähän aikaa sitten hän sai kuitenkin hyviä uutisia.

– Yksi kaveri, josta en ollut kuullut vuosiin, soitti, pyysi kirjaa ja kertoi olevansa kaidalla tiellä.