Huumediileri puree hasiskiekkoa tukevassa humalassa ravintolan vessassa.
Hasiksen paloja lentää vessan lattialle myyjän hampaiden tehdessä työtä. Vessan ovi on jäänyt auki, ja tutkija Jussi Perälä näkee vierestä tapahtuman. Lopulta myyjä saa purtua sopivan palan irti ja ojentaa ostajalle hasispalan. Samalla hän saa ostajalta pantiksi autoradion.
Kun Perälä esitteli 2000-luvun alkupuolella väitöskirjansa tutkimussuunnitelmaa, opiskelukaverit alkoivat nauraa.
Syynä repeilyyn saattoi olla se, että suunnitelma ei ollut ihan perinteisin. Perälä aikoi tutkia huumekauppiaita haastattelemalla ja viettämällä aikaa heidän kanssaan.
Osa opiskelukavereista pelkäsi, että Perälä sortuu itse käyttäjäksi. Osa suhtautui aiheeseen torjuvasti, mutta oli niitäkin, jotka kannustivat häntä ryhtymään työhön.

Siirtyminen käyttäjistä myyjiin yllätti
Tutkimustyön aloittamista helpotti se, että oikeussosiologiaa opiskellut Perälä oli tehnyt gradunsa huumeidenkäyttäjistä. Gradua varten hän seurasi narkomaanien arkea useamman vuoden ajan 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella.
– Minulla oli ihan selvä logiikka siinä, että nyt on ongelmakäyttäjät tutkittu. Seuraavaksi siirryn myyjiin ja markkinoihin.
Perälä pyöri kymmenkunta vuotta narkomaanien ja huumekauppiaiden kanssa. Vierailut huumemaailmaan kestivät välillä päiviä, välillä pitempään. Niiden välissä mies teki väitöskirjaa ja töitä.
Lopulta vuonna 2011 valmistui väitöskirja, jonka pohjalta on nyt julkaistu kirja Ikuista säätöä – Helsingin huumemarkkinat.




