Turvapaikanhakijoiden majoitusyksiköiden määrä on moninkertaistunut syksyn aikana. Kaikkiaan Suomessa on käytössä juuri nyt yli 180 erilaista majoituspaikkaa.
Väliaikaisia hätämajoitusyksiköitä suljetaan ja uusia perustetaan jatkuvana virtana. Pula sopivista tiloista on krooninen. Vastaanottokeskuksiksi valittavien tilojen pitäisi kaiken lisäksi olla vielä pitkäaikaiseen oleskeluun soveltuvia.
Kirkolla paljon kiinteistöjä
Suomessa onkin menossa ennennäkemätön kiinteistöruletti. Aikuisille ja perheille tarkoitettuja vastaanottoyksiköitä on 120 ja alaikäisille varattuja yksiköitä yli 60.
Joensuun seurakuntayhtymän Vaivion leirikeskus oli käytössä parisen kuukautta, mutta nyt ovet ovat sulkeutumassa.
– Me on tehty sopimus SPR:n kanssa marraskuun loppupuolelle ja me tarvitaan tämä kurssikeskus takaisin omaan käyttöön, valittelee Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Rask.
Joensuun evankelisluterilaisella seurakunnalla on kosolti kiinteistöjä myös myynnissä ja vuokrattavana, mutta niistä ei ole apua akuuttiin tarpeeseen.
– Ne ovat liian pieniä tai eivät sovellu majoituskäyttöön.
Seurakunta on palkannut hätämajoitusta varten henkilökuntaa. Lyhyessä ajassa on tehty mitä voitu.
– Kirkolla on tässä meidätkin yllättänessä tilanteessa perinteinen rooli. Muukalainen on otettava vastaan, Rask korostaa.
Hätämajoitus hyvä paikka
Irakilaisperheet lähtivät Vaiviosta surullisina ahtaampaan paikkaan Kiteelle.
– Ihmisiä on paljon ja perheille on Kiteellä vähän tilaa. Siellä on meille vain yksi kylpyhuone ja yksi keittiö. Se ei ole hyvä asia. Täällä olisi ollut parempi, murehtii Mays Nameer ja kannattelee sylissään Yahya -poikaansa.
– Me on yritetty lohduttaa, että seuraava paikka on huomattavasti pysyvämpi kuin tämä hätämajoituskeskus. Kun pääsee kotiutumaan niin kyllä se elämä sitten alkaa rullaamaan ja lapset pääsee kouluun, ohjaaja Heidi Brand kannustaa.
Ensilumi toi riemun
Vaikka ei olisi ikinä lunta nähnyt, lapsi tietää heti miten lumisotaa leikitään. Ja vähän isommatkin sen taitavat. Irakilaisten viimeisen aamun Vaivion hätämajoitusyksikössä kuorrutti ensilumi.
Syntyi lumipalloja, lumiukko ja märkiä vaatteita. Osa intoili sohjossa sandaaleilla.
– Ilmeistä päätellen oli hauskaa vaikka en ymmärtänyt kyllä yhtään mitä siellä puhuttiin, nauraa Brand silmälaseja kuivatessaan.
Noin 5-vuotias irakilaistyttö tapailee tuttua lastenlaulua matkalaukkujen, muovipussien ja kangaskassien sekasorron keskellä. Sen on hänelle opettanut joku monista vapaaehtoistyöntekijöistä muutaman viikon aikana.
– Tuiki, tuiki tähtönen, sanat erottuvat irakilaisen aksentin alta.
Kiitoslaulun jälkeen tyttö perheineen suuntasi Kiteelle. Siellä odotetaan kuukausia suomalaisviranomaisten turvapaikkaratkaisua.
Vaiviossa syntyi vauva
Nameerin perheen äiti on ollut Irakissa sairaanhoitajana ja isä tietokoneohjelmoijana.
– Jos palaamme Irakiin meidät tapetaan. Emme tarkkaan tiedä ketä terroristit ovat, mutta siellä on ihmisiä, jotka eivät pidä meistä, sanoo Mays Nameer.
Perhe ei ole ollut vielä poliisin tai maahanmuuttoviranomaisten puhuttelussa. Sinne pääsyä odotetaan hartaasti.
– Ihmiset puhuvat, että se kestää neljä tai kahdeksan kuukautta. On vain odotettava.
Vaiviossa irakilaisryhmään kuuluneeseen perheeseen ehti syntyä vauvakin. Elämä Suomessa alkoi reilun kolmen kilon painoisena.