Jos testi suunnataan idiooteille, se pitää kertoa

Kun päälle lisätään vielä korot ja korvaukset päästään tällä hetkellä yli 800000 euroon.

Sen verran Helsingin käräjäoikeus langetti vahingonkorvauksia TM Rakennusmaailmalle oikeuden harhaanjohtavaksi katsomastaan tuotetestistä.

Heti alkuun on todettava oma käsitykseni. En näe tätä TM Rakennusmaailman juttua sananvapaustapauksena. Kyse on huonosti toteutetusta kuluttajajournalismista.

Mistä on kyse? Uutisjuttu kertoo perusasiat. Oikeus: Lehden tuotevertailu harhaanjohtava- jättikorvaukset 

Ammattimaiset tuotevertailut ovat lähtökohtaisesti hyvin vaativia, mutta tasapuolisesti toteutettuna ja hyvin kirjoitettuna erittäin hyvää journalismia.

Tekniikan Maailman perheeseen kuuluva TM Rakennusmaailma puolusti testiään sillä, että se testaa tuotteet siten kuin lehden keskivertolukija niitä käyttäisi. Oikeudessa puhuttiin äijä-testistä, joka tarkoitti sitä, että luetaan vain purkinkylkiohjeet ennen kuin ryhdytään tekemään.

TM Rakennusmaailman jutun -- Vesieristetesti -- ongelma on se, että lukija ei tekstistä ymmärrä, että kyse on tällaisesta. Jos kerran tarkoituksena oli tehdä ns. äijä-testi, niin se pitää kertoa selvästi.

Tosiasiassa TM Rakennusmaailman pitäisi maksaa korvauksia kaikille Suomen äijille kunnianloukkauksesta. Ei kai yksikään äijä oikeasti tee vesieristyksiä tietämättä mitä tekee? Testi olisi pitänyt nimetä idioottitestiksi.

Edes harmaan talouden puliveivarit eivät tee asennuksia purkinkylkiohjeilla. He jättävät vesieristykset tekemättä kokonaan.

Kuten käräjäoikeus totesi, niin testissä julkaistiin harhaanjohtavasti väärää tietoa testin yhdestä tuotteesta. Se ei ole journalismia.

Mutta vielä pahemmaksi tilanteen teki se, että lehti sopi maahantuojan kanssa, että tehdään uusi varmuustesti, mutta nyt käytetään VTT:n hyväksymää kunnon menetelmää. Silti lehti teki uuden testin samalla tavalla kuin ensimmäisen ja julkaisi tiedot otsikolla: ”Vedeneristysvertailun tulokset varmistettu”.

Jossain kai olisi hälytyskellojen pitänyt soida, kun 3-4 vuotta aiemmin saman lehden tekemän vedeneristystestin voittanut tuote ei toimi lainkaan.

Kahden kuukauden päästä lehti julkaisi oikaisun, jossa kerrottiin testin ongelmasta ja todettiin eristeen toimivan oikein käytettynä.

Epäilemättä tapauksessa on myös ns. luotettavan median lisää. Oikeus kohtelee perinteisesti sananvapausjutuissa tiukemmin arvovaltaisia tiedotusvälineitä verrattuna vähemmän luotettaviin. Ja onko testimaailmassa mitään parempaa kuin Tekniikan Maailman perheeseen kuuluva lehti?

Varsinaisesti vastaavaa tapausta ei oikeushistoriasta löydy. Korkein oikeus antoi 1991 ennakkopäätöksen hyvin kevyttä ”lastenvaunutestiä” koskevassa Apu-lehden jutussa, mutta siinä oli kyse testin puolueellisuudesta. Yhden merkin maahantuoja pääsi asiantuntijana moittimaan toisen merkin tuotteita. Korvaus oli nykyrahassa 25000 euroa.

Oikeuskäsittelyssä viitattiin myös Helsingin Sanomien Nostokonepalvelu-juttuun, jossa käräjäoikeus langetti aikanaan 2,6 miljoonan euron vahingonkorvausvelvollisuuden liiketoiminnan haittojen takia. Jutussa oli kyse silloisen verohallituksen johtajan yrityskytkennöistä. Hovioikeus kumosi 2003 tuomion, koska tapauksella oli yhteiskunnallista merkitystä jutun virheistä huolimatta.

Tuotevertailut eroavat uutisjournalismista, jossa tiedotusvälineiden tehtävä on myös nostaa esiin epäkohtia, toisinaan kärjistää eikä aina voi olla liikkeellä täydellä näytöllä. Media voi nostaa esiin epäilyksiä, jotka sitten poliisi tutkii ja oikeuslaitos päättää onko lakia rikottu. Aina laki ja moraali eivät kohtaa.

Erityisesti 1990-luvulla ja myös 2000-luvun alussa Suomessa puitiin lukuisia mediakorvausjuttuja, jotka useimmiten päättyivät sananvapauden tappioon. Linja jossain määrin korjaantui -- ei tosin kokonaan -- , kun monet näistä tulivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta langettavina takaisin.

TM Rakennusmaailman päätös ei tapa kuluttajajournalismia tai tuotevertailuja Suomesta. Käräjäoikeuden mukaan äijätesti -- tai siis idoottitesti -- olisi voitu toteuttaa, jos testin tekotapa olisi kerrottu lukijoille ja korostettu käyttöohjeiden lukemista, joilla päästäisiin toiseen tulokseen.

Entä sitten korvausten suuruus? Oikeus salasi päätöksestä liikesalaisuuksina Laattapisteen maahantuoman eristeen myyntiluvut, joten ulkopuolisen on mahdoton arvioida onko summa oikea. Oikeus puolitti yrityksen vaatimuksen.

Vahingonkorvaukset ovat kovan kuluttajajournalismin riski. Juuri siksi se on vaativa laji. Jokaisen tällä alueella työskentelevän toimittajan kannattaa lukea TM Rakennusmaailma -päätöksen perustelut.

Avaako päätös ovia uusille mahtaville mediakorvausvaatimuksille? Ei, jos journalismi on rehellistä. Tuotejutuissa kerrotaan lukijoille testien perusteet ja uutisjutuissa pyritään vilpittömästi totuuteen.

Mutta summasta vielä. Kova luotto käräjäoikeudella on journalismiin, mikä on sinänsä hyvä asia.

Testejä julkaistiin lehdessä yhteensä kymmenkunta sivua. Kun TM Rakennusmaailman kokosivun mainoksen listahinta on 4500 euroa, niin testien vahinkojen korvaamiseksi -- jos unohdetaan korot -- ilmoitusmyyjien pitää kaupata noin 130 sivua mainoksia.

Nopealla laskulla saadaan suuruusluokka. Sivu journalismia vastaa kolmeatoista sivua mainoksia, korkojen ja oikeudenkäyntikulujen kanssa kahtakymmentä.