Mielikuvitusmaailma tarjoaa niin päähenkilölle kuin kirjailijalle tilan, jossa voi olla vapaa maailman konventioista ja odotuksista.
Rikkooko valheellisen muiston oikaiseminen enemmän kuin parantaa? Voiko ihminen perustaa minuutensa ja identiteettinsä valheiden varaan?
Muistaminen ja muistamattomuus, muistojen paino ja toisaalta niiden tuoma turva. Muun muassa näiden kysymysten ympärille kiertyy kaunokirjallisuuden tämän vuoden Finlandia-voittaja, Pajtim Statovcin teos Lehmä synnyttää yöllä (Otava).
Statovcin mukaan kirjan lukija saa päättää, ketä kolmesta keskeisestä henkilöstä uskoo: suomalais-albanialaista päähenkilöä Kujtimia, tämän äitiä vai isoisää. Kaikki he kertovat omalla tavallaan epätäydellisen version menneisyyden tapahtumista.
– Kaikkiin kysymyksiin ei ehkä ole vastausta. Vastaus ei välttämättä tuo mitään sovitusta, pohtii Statovci STT:n haastattelussa.
Statovci voitti keskiviikkona kotimaisen kirjallisuuden kirkkaimman pokaalin toista kertaa. Ensimmäisen kerran kirjailija sai palkinnon Bolla-teoksestaan vuonna 2019.
Tämän vuoden voittajaromaanissa liikutaan välillä 1990-luvun lopun, välillä sodan jälkeisessä Kosovossa, paikoin taas Suomessa. Päähenkilö Kujtim joutuu kerta toisensa jälkeen hyväksymään sen tosiasian, ettei häntä ympäröiviin, sodan karmeuksista traumatisoituneisiin aikuisiin voi luottaa. He eivät osaa tarjota pienelle pojalle turvaa, vaan kuria ja väkivaltaa.
Pakoon mielikuvitusmaailmaan
Kirjan henkilöiden mielestä vaaralliset tilanteet tuntuvat oikeastaan kotoisilta.
Statovcin mukaan tuttu, vaikkakin vaarallinen ympäristö voi joskus olla helpompi paikka kuin tuntematon ja arvaamaton ympäristö.
– Ei kaikilla ole voimaa ja uskallusta paeta ja aloittaa alusta.
Vaikka teos on synkkä, välittävät sen sivut myös toivoa.
– Se on sisäänkirjoitettu (kirjan) maailmaan päähenkilön mielikuvituksen juhlana, Statovci selittää.
Menneisyytensä ja nykyisyytensä välimaastossa kipuileva Kujtim pakenee todellisuutta mielikuvitusmaailmaan, jossa kukaan ei voi kajota häneen.
Kujtim ei löydä aina sanoja kuvaamaan asioita omassa elämässään, mutta omassa mielessään hän pystyy rakentamaan uudelleen elämänsä tapahtumat. Niin hän voi käsitellä tunteita, joita ei todellisuudessa pysty kohtaamaan.
Statovci kertoo, että myös hän itse viettää paljon aikaa fiktiivisissä maailmoissa.
Mielikuvitustodellisuudessa vapaus on rajatonta, kaikki on mahdollista.
Lehmään tiivistyy toivo
Statovci on tunnettu teostensa monitasoisesta symboliikasta, jonka hahmottaminen voi olla välillä lukijalle vaikeaa. Tällä kertaa symboliikan ytimessä on lehmä.
Statovcin mukaan Kosovon maaseudulle tyypillinen lehmä tuli kirjoitusprosessiin mukaan jo alkuvaiheessa. Kirjailija kertoo halunneensa kirjoittaa siitä, miten äärimmäinen pahuus ilmenee ihmisten ja luonnon välillä.
Teos alkaa brutaalisti, kun lehmä synnyttää yöllä kolmijalkaisen vasikan, jonka Kujtimin isoisä tappaa.
Pian pienen pojan ja lehmän välille syntyy erityinen suhde, eräänlainen sanaton ymmärrys. Ympäristö kohtelee heitä molempia julmasti, ja he ovat molemmat omalla tavallaan ulkopuolisia.
Isoisä ja vanhemmat odottavat, että Kujtim olisi kovempi, ei niin herkkä.
Toivo tiivistyykin teoksessa lehmän hahmoon, jolta pieni poika saa ikään kuin vertaistukea.
Lehmä kantaa päähenkilöä myös myöhemmin. Se on muisto, johon voi aina palata.