Tshernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin räjähdys 26. huhtikuuta vuonna 1986 oli historian vakavin ydinonnettomuus. Tuhansia kuoli, ja onnettomuuden ympäristövaikutukset näkyvät vielä vuosituhansia. Kaiken muun mukana tuhoutui yhden jalkapallojoukkueen unelma ammattilaiskentistä.
FK Stroitel Pripjatin joukkue eli lyhyen historiansa loiston aikaa 35 vuotta sitten huhtikuussa 1986. Vuosi vuodelta paremmin menestyneelle seuralle oli juuri valmistunut uusi stadion.
Stroitel oli pelannut kotiottelunsa Pripjatin kerrostalojen katveeseen rakennetulla vaatimattomalla urheilukentällä, jossa oli pieni puinen katsomo ja ahdas pukuhuone. Jalkapallo oli suosittua viihdettä, sillä lähes 50 000 ihmisen työläiskaupungissa kentän laidalle kerääntyi hyvinkin 2000 katsojaa seuraamaan otteluita.
Hyvän menestyksen ansiosta joukkueelle oli rakennettu uusi stadion, joka oli tarkoitus vihkiä käyttöön vapunpäivänä 1. toukokuuta. Samoihin aikoihin Tsernobylin ydinvoimala-alueelle oltiin rakentamassa sen viidettä rektoria. Stadionin merkitystä kuvaa seuraa perustamassa olleen kommunistisen puolueen sisäpiiriläisen Vasili Kizima Trofinovichin lausahdus.
– Uusi stadion on yhtä tärkeä kansalle kuin uusi reaktori.
Stadionille mahtui 5000 katsojaa ja se oli osittain katettu. Ylätasolla oli omat tilansa toimittajille ja arvovieraille. Ja mikä parasta, stadionia ympäröivät valonheittimet, joiden ansiosta pelejä oli mahdollista pelata myös iltaisin.
Stadionia ei kuitenkaan koskaan vihitty käyttöön. Aamuyöllä 26. huhtikuuta tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus muutti kaiken.
Olutta ja jalkapalloa
Pripjatin kaupunki perustettiin vuonna 1970 alueelle rakennettavan ydinvoimalan työntekijöiden asuinpaikaksi. Ydinvoimalan ensimmäinen reaktori käynnistyi vuonna 1977 ja vuonna 1986 Pripjatissa asui jo lähes 50 000 ihmistä. Matkaa Tsernobylin ydinvoimala-alueelle oli kaupungista vain muutama kilometri ja reaktorit näkyivät selvästi korkeiden kerrostalojen ikkunoista.
Työläisille oli rakennettu kaupunkiin paljon viihdemahdollisuuksia. Elokuvateattereiden, uimahallien ja kuntosalien jatkeeksi kaupunkiin haluttiin jalkapallojoukkue tuomaan iloa ja viihdettä kaupunkilaisten elämään.
– Ihmiset työskentelevät neljässä vuorossa, miten he voisivat rentoutua paremmin kuin katsomalla jalkapalloa ja juomalla pullon olutta, Trofinovichin kerrotaan sanoneen.
Stroitel Pripjat perustettiin vuonna 1977. Amatöörisarjoihin tähdänneen joukkueen pelaajat valikoituivat suurelta osin ydinvoimalan työntekijöistä.
Kun seura oli perustettu, halusi Trofimovich sen myös menestyvän. Menestystä alkoikin tulla, mutta pienin askelin.
Seuran historian kenties merkittävin värväys tapahtui vuonna 1981, kun joukkueen valmentajaksi hankittiin Neuvostoliiton maajoukkueessa pelannut Anatoli Shepel. Shepel oli pelaajaurallaan pelannut muun muassa Cup-voittajien cupin otteluita Kiovan Dynamon paidassa. Shepelin johdolla Stroitel alkoi menestyä.
Neuvostoliiton jalkapallosarjoissa ylimpinä olivat mestaruussarja, ykkössarja ja kakkossarja. Näiden alapuolella sarjat jakaantuivat alueittain niin, että muun muassa Ukrainan alueella pelattiin omaa aluesarjaansa.
Stroitel aloitti pelinsä aluesarjojen toiselta tasolta, Neuvostoliiton viidenneksi korkeimmalta sarjatasolla. Se sijoittui parhaimmillaan sarjansa toiseksi vuonna 1985. Amatöörijoukkueille suunnatun sarjan mestaruus oli tärkeä tavoite Stroitelille, sillä voittaja pääsi karsimaan noususta Neuvostoliiton kakkosliigaan Ukrainan alueen sarjassa. Kakkosliigaan pääsy tarkoittaisi pelaajille ammattilaiseksi siirtymistä.
Sotilaat toivat tiedon
Aluesarjan lisäksi Stroitel pelasi paikallisissa kilpailuissa ja Kiovan alueen cup -kilpailussa, jonka välieräotteluun se valmistautui huhtikuussa 1986. 27. päivä huhtikuuta Borodjankan kaupungista tulevan Mashinostroitelin joukkueen oli määrä matkustaa Pripjatiin ratkomaan finaalipaikkaa. Tuo matka jäi kuitenkin tekemättä.
Mashinostroitelin joukkue oli valmistautumassa seuraavan päivän otteluun, kun joukkueen kentälle laskeutui armeijan helikopteri. Suoja-asusteisiin pukeutuneiden sotilaiden mukana oli säteilymittareita ja heidän viestinsä oli selvä. Joukkue ei voisi matkustaa Pripjatiin. Tsernobylissä oli räjähtänyt.
Pripjatissa jalkapallokenttä otettiin armeijan käyttöön helikopterien laskeutumispaikaksi ja sieltä käsin johdettiin voimalan pelastustöitä. Sammutus- ja raivaustöihin osallistui myös useita Stroitelin pelaajia, muun muassa joukkueen kapteeni Valentin Litvin. Litvinille koko tilanteen karmeus paljastui aamulla, kun hän oli palaamassa Pripjatiin.
Litvin oli yöpynyt vanhemmillaan ja oli palaamassa Pripjatiin joukkueen harjoituksiin aamuyhdeksältä. Kesken matkan poliisit pysäyttivät hänet. Nämä eivät kuitenkaan osanneet kertoa, mitä oli tapahtunut, joten Litvin jatkoi matkaansa stadionille.
Kaupungilla elämä jatkui lähes ennallaan. Ihmisiä liikkui ja kauppiaat olivat kaduilla. Ainoastaan voimalalta tulevat ajoneuvot ruiskuttamassa puhdistusainetta tielle kertoivat poikkeustilasta.
Stadionilla Litvinille kerrottin, että päivän vastustajan matka Pripjatiin oli estetty. Seuran toimistorakennuksen katolta Litvinille paljastui koko karu totuus.
– Näin ydinvoimalan ja savun, joka nousi neljännen reaktorin raunioista.
Tietoa onnettomuudesta oli vaikea uskoa todeksi.
– Sen lisäksi, että tietoa ei saanut, sitä oli mahdotonta uskoa. Minä, kuten monet muut, uskoin, ettei reaktori yksinkertaisesti voisi räjähtää.
Muutto toiseen kaupunkiin
Pripjat evakuoitiin vasta 36 tunnin kuluttua onnettomuudesta. Kukaan ei ole palannut asumaan kaupunkiin. Stroitelin kausi jäi kesken. Sen tarina ei kuitenkaan päättynyt aivan vielä.
Pripjatista evakuoidut asukkaat siirrettiin asumaan lähikaupunkeihin, muun muassa 35 kilometrin päähän Slavutytshin kaupunkiin. Samoin kävi jalkapallojoukkueelle. Sen nimeksi tuli Stroitel Slavutytsh.. Vielä vuonna 1987 joukkue sijoittui sarjassaan kolmanneksi, mutta kausi 1988 oli vaikea. Pelaajat kaikkosivat ja sijoitus romahti. Kausi jäi Stroitelin viimeiseksi.
Tshernobylin ydinvoimalan ympärille perustettiin onnettomuuden jälkeen 30 kilometrin suoja-alue, jonka sisään ei ole asiaa ilman asiaankuuluvia lupia. Alueen sisään jäi myös Pripjat, joka on muuttunut aavekaupungiksi ja seikkailunhaluisten turistien kohteeksi.
Yksi karmivan turistikierroksen nähtävyyksistä on Stroitelin kotistadion, jolla ei ehditty pelata otteluakaan. Luonto on vallannut jalkapallokentän 35 vuoden aikana.
Lähteet: Four four two, Futbolgrad, Goalden Times