Trump voi kokea historiallisen keikauksen jo ennen varsinaisia presidentinvaaleja – haastajat omien joukosta haistavat heikkouden

– Mitä enemmän Trumpin heikkoutta on aavistettavissa ilmassa, sitä todennäköisemmin presidentinvaalien esivaaleihin tulee republikaanihaastajia. Varmasti moni presidenttihaaveita hautova senaattori miettii nyt, milloin on oikea hetki tulla esiin, Aaltola arvioi.

Trumpin asemaa ovat heikentäneet poliittiset kiistat esimerkiksi Meksikon rajalle rakennettavasta muurista ja joukkojen vetämisestä Syyriasta, mutta myös häntä kohtaan esitetyt vakavat syytökset ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnasta esiin nousevat tiedot. Lisäksi yli kuukauden kestänyt hallinnon sulku ja sen jälkipyykki ovat syöneet Trumpin suosiota.

Uutiskanava ABC:n ja Washington Postin tammikuussa teettämän mielipidemittauksen mukaan vain noin 37 prosenttia amerikkalaisista kannattaa Trumpin toimia. Republikaanien keskuudessa Trumpin kannatus on kuitenkin pysynyt suhteellisen korkealla, 80 prosentissa. Silti soraääniä on kulunut sekä maltillisten että Trumpin populistista politiikkaa tukeneiden republikaanien joukosta.

Maltilliset vaihtoehdot

Seuraavat presidentinvaalit odottavat yhdysvaltalaisia marraskuussa 2020. Virallisesti republikaanipuolue päättää ehdokkaansa kansallisessa puoluekokouksessaan saman vuoden elokuussa. Kuitenkin jo nyt puolueen virallinen johto on julistanut tukensa Trumpille.

Se ei silti ole estänyt spekulointia puolueen sisältä nousevista haastajista. Monet esillä olleet nimet edustavat Trumpin oikeistolaiseen politiikkaan verrattuna maltillisempaa linjaa.

Yksi potentiaalinen ehdokas on Ohion osavaltion entinen kuvernööri John Kasich, joka kävi Trumpin kanssa taistoa jo vuoden 2016 republikaanien esivaaleissa. Kasich on itse sanonut pitävänsä toistaiseksi kaikki vaihtoehdot avoimina.

Viime aikoina esillä on ollut myös Marylandin kuvernöörin Larry Hoganin nimi. Trumpia kritisoinut Hogan on onnistunut maltillisella linjallaan ilmeisen menestyksekkäästi toimimaan perinteisesti demokraattivetoisen Marylandin osavaltion kuvernöörinä. Washington Postin tietojen mukaan Hogan onkin käynyt keskusteluja republikaanipuolueen sisällä siitä, pitäisikö hänen lähteä ehdolle.

Pöydällä on ollut myös muita nimiä. Yhtenä haastajana on pidetty Utahin osavaltion senaattoria ja aikanaan Barack Obaman haastanutta Mitt Romneytä.

– Romney on tuonut selkeästi esille, että hän ei ole presidentin miehiä, Mika Aaltola muistuttaa.

Romney on julkisesti kritisoinut Trumpia muun muassa huonosta käytöksestä ja epäpätevien henkilöiden nimittämisestä korkeisiin tehtäviin. Tammikuussa Romney kuitenkin sanoi CNN:lle, että ei aio haastaa Trumpia.

Monien harmiksi myös vastikään senaatista eläköitynyt Trumpin kovasanainen kriitikko Jeff Flake ilmoitti CBS News -kanavalla, että hän ei aio haastaa Trumpia.

– Toivon yhä, että joku republikaani haastaa presidentin esivaaleissa, Flake kuitenkin sanoi haastattelussa.

Aiemmin hän oli sanonut, että Yhdysvallat tarvitsee muistutuksen siitä, mitä konservatiivina olo tarkoittaa ja mitä tarkoittaa hyvä käytös.

Upin Aaltolan mukaan esivaaleissa osittain määritelläänkin republikaanien olemusta.

– Nyt käydään myös kilpailua republikaanipuolueen sielusta. Onko republikaanit Trumpin puolue vai onko se perinteisempi, pitkät traditiot omaava Yhdysvaltalainen poliittinen liike?

Haastajia ollut ennenkin

Jatkokaudelle pyrkivän presidentin haastaminen oman puolueen sisältä on Yhdysvalloissa harvinaista, vaan ei tavatonta.

– Mitä heikompi ja epäsuositumpi presidentti on, sitä todennäköisemmin oman puolueen parista nousee haastajia, Aaltola muistuttaa.

Näin on käynyt viimeksi 1990-luvun alussa republikaanipresidentti George H.W. Bushille, kun televisiokommentaattori Pat Buchanan yritti haastaa hänet esivaaleissa. Buchanan ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään.

1980-luvulla Edward ”Ted” Kennedy koetti demokraattien esivaaleissa viedä ehdokkuuden jatkokaudelle pyrkineeltä presidentti Jimmy Carterilta siinä onnistumatta. Myöskään Ronald Reagan ei 1970-luvulla saanut vietyä republikaaniehdokkuutta istuvalta presidentiltä Gerald Fordilta.

Vaikka haastajat eivät ole esivaaleissa viime vuosikymmeninä pärjänneet, he ovat mitä ilmeisimmin onnistuneet keikuttamaan venettä. Näyttää nimittäin siltä, että jatkokaudelle haluava presidentti, joka saa haastajan esivaaleihin, häviää lopulliset presidentinvaalit. Näin kävi niin Bushille, Carterille kuin Fordille.