Traagisesti päättynyt iltakävely muutti Veeran elämän lopullisesti, jalka jouduttiin amputoimaan – "Shokkitila oli ihan hirveä"

Priha jäi pimeässä rekan alle ja hänen jalkansa jäi puristuksiin repeytyen irti. Jalka amputoitiin samana iltana sairaalassa.

Prihan muistikuvat tapahtuneesta ovat erittäin hatarat. Käytännössä ainoastaan muiden kertomusten varassa. Seuraavan kerran nainen heräsi sairaalassa järkytykseen.

– Jalka oli laitettu pystyyn sairaalavuoteen eteen. Sitä ei enää ollut enkä pystynyt liikuttamaan mun varpaita. Shokkitila oli ihan hirveä ja jatkui vielä kaksi kuukautta, ennen kuin edes tajusin, että mun jalka oli poissa ikuisesti, Priha sanoo.

Prihalla on tällä hetkellä proteesi, jonka hän sai muutamia kuukausia onnettomuuden jälkeen. Proteesi jo itsessään oli onnenpotku, sillä sitä ei voida asentaa kaikille.

– Mulle sanottiin sairaalassa, että ei ole varmaa kävelenkö enää koskaan kahdella jalalla, omalla ja proteesilla. Mutta mulla kävi hyvä tuuri ja sain proteesin. Joillekin se ei vain onnistu, että leikkaushaavan ja tyngän kohtaan asennetaan proteesia. Mulla onneksi kävi niin, että proteesi sopi siihen niinkin hyvin, että marraskuussa sain jo juoksujalan, Priha sanoo.

Tuntemattomat tölläävät ihan avoimesti

Tuntemattomat ihmiset suhtautuvat Prihan proteesiin lähinnä tuijottamalla sitä. 

– Eivät he edes yritä olla huomaamatta vaan tölläävät ihan avoimesti, jotkut saattavat supista ja osoitella perään, että katso, tuolla on tosi outo jalka. On tullut valitettavasti niitäkin, että huudellaan perään, että onpa ruma jalka tai, mihin jätit toisen jalkasi.

– Enemmän tulee kuitenkin ehdottomasti positiivista palautetta. Joku saattaa näyttää lenkillä peukkua, että tosi hyvä, että juokset, hän sanoo.

Prihalla on kolme erilaista proteesia, juoksujalka, korkokenkäjalka ja tavallinen käyttöjalka, jota hän käyttää useimmin.

– Läheiset ihmiset ovat suhtautuneet älyttömän hyvin. Yksikään mun ystävistä ei ole jättänyt mua jalan takia, päinvastoin olen saanut paljon uusia ystäviä. En voi kuvitellakaan, että ystävät olisivat kääntäneet selkänsä, jos sattuu tragedia elämässä. On toki raskasta, kun ihminen on maansa myynyt ja aivan elämänsä pohjalla, mutta en tiedä miten olisin pärjännyt, jos mulla ei olisi ollut näin hyvä tukiverkosto, kuin mitä on ollut, hän sanoo.