Ilman labradorinnoutaja Toscaa Nixu Forsbom tuskin olisi enää hengissä. Vasta myöhemmin hän on ymmärtänyt, että koiran outo käytös enteili sairauskohtausta. Joulukuussa Tosca saa Sankarikoiran arvonimen. Titteleitä tai ei, Nixun mielestä jokainen koira on omalle ihmiselleen sankari.
Kello oli vähän yli kahdeksan huhtikuisena aamuna vuonna 2012, kun liikuntavammainen Nixu Forsbom lähti lenkille avustajakoiransa Toscan, viralliselta nimeltään Jummi-Jammin Glenn Close, kanssa. Jostain syystä koira ei toiminut kuten normaalisti.
– Tosca käveli koko ajan vähän eteeni kuin pysäyttääkseen minut. Ajattelin, että onpa outoa. Koira halusi äkkiä takaisin kotiin, jonne palattuamme aloin valmistautua kaupungilla kymmeneksi sovittuun tapaamiseen. Tosca seurasi kotonakin koko ajan vierelläni, mitä se ei ollut koskaan aiemmin tehnyt, Nixu kertoo.
Kun Nixu lähti hakemaan kansiota työhuoneesta tapaamista varten, yhtäkkiä hän ilman mitään ennakko-oireita menetti tajuntansa ja kaatui suorilta jaloilta takaraivolleen.
– Vieressäni kulkenut Tosca yritti pehmentää kaatumista omalla kehollaan. Kun pääni kolahti lattiaan, en enää nähnyt tai kuullut mitään. Tunsin vain, kuinka Tosca tökki minua selästä ja sai siten käännettyä minut kylkiasentoon. En ollut koskaan opettanut sille sellaista.
Tuolloin Nixu ei vielä tiennyt, että hän oli saanut molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Lisäksi yksi veritulppa oli kulkeutunut sydämen kautta aivoihin aiheuttaen aivoinfarktin. Pään osumisesta maahan seurasi myös jonkinasteinen aivovamma.
– Tosca kävi painamassa turvapuhelimen hätäpainiketta, josta meni tieto hätäkeskukseen. Pian sen jälkeen avustaja, jonka oli ollut määrä tulla auttamaan kaupungilla asioinnissa, soitti ovikelloani. Tosca, joka ei yleensä hauku, meni nyt haukkumaan ovikelloa.
