Tom valvoi 12 vuorokautta, näki menninkäisiä ja lääkitsi maniaansa viinalla vuosia: Kaksoisdiagnoosiin tuli apua vasta itsemurhayrityksen jälkeen

Tom Merilahdella, 59, on kaksoisdiagnoosi – vaikea kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen rinnalle kehittynyt alkoholiriippuvuus ovat kulkeneet käsi kädessä vuosikaudet. Asianmukaista hoitoa Merilahti on saanut vasta viime vuosina.

Parikymppinen Tom Merilahti työskenteli 1980-luvulla muun muassa hiihtävänä oppaana Italian Alpeilla. Tekemistä riitti ja energiaa oli loputtomiin.

– Minulla meni tosi lujaa. Heiluin hulluna niin Alppien rinteillä kuin kylillä, Merilahti kuvailee.

Vuonna 1986 hän ystävystyi laskettelemaan tulleen suomalaisen miehen kanssa. Mies sai todistaa Merilahden vauhtia, mutta hänelle Merilahti uskoutui myös voittamattoman olonsa kääntöpuolesta, ajoittaisesta syvästä alakulosta.

Sama mies palasi kohteeseen tasan vuotta myöhemmin.

– Hän sanoi miettineensä menoani vuoden ja tulleensa siihen tulokseen, että olin edellisenä talvena ollut täysin maaninen. Hän oli sitä mieltä, että minulla on todennäköisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Mies oli ammatiltaan psykiatri. 

Miehen sanat jäivät kyllä Merilahden mieleen, mutta kovin vakavasti hän ei niitä ottanut.

– Ajattelin, ettei minulla mitään hätää ollut. Vaikka tiedostin, että kyseessä voisi olla sairaus, en hakenut apua, koska pääsääntöisesti mielialani oli hyvä. Hypomanian mieliala on samankaltainen kuin nousuhumalan tunne tai flow-tila. Kaikki käy ja kaikki toimii.

Niinpä Merilahti jatkoi entiseen malliin tai jopa vauhdikkaammin. Hän perusti markkinointiyrityksen ja omien sanojensa mukaan ”painoi duunia täysillä melkein koko 90-luvun”. Yksityisyrittäjän arkeen kuului myös alkoholinkäyttö, jota kukaan ei ollut kontrolloimassa.

Samanaikaisesti Merilahti kärsi unettomuudesta, joka aiheutti hallusinaatioita ja johti usein myös psykooseihin. Ne veivät hänet Auroran sairaalaan päivystykseen lukuisia kertoja.

– Yhdessä vaiheessa valvoin 12 vuorokautta putkeen. Pää kävi mielipuolisilla kierroksilla ja uusia ideoita syntyi valtavasti, joten nukkuminen oli mahdotonta. Saatoin myös nähdä esimerkiksi menninkäisiä, jotka lauloivat minulle kauniisti.

Alkoholilla manian ylikierrokset alas ja masennuksen alikierrokset ylös

Vuonna 1997 raja tuli vastaan: Merilahti paloi loppuun. Hän kärsi lamaannuttavasta masennuksesta eikä pystynyt tekemään enää juuri mitään. Silloin hän ymmärsi hakea apua tosissaan.

Merilahti on sitä mieltä, että uupumisen aiheuttivat kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä johtuvat maniajaksot.

– Kävin yleislääkäreillä, psykiatrilla, psykologilla ja psykoterapeutilla, mutta kukaan ei ottanut kaksisuuntaista mielialahäiriötäni vakavasti. Kukaan ei selvittänyt loppuun palamisen syitä, vaan minulle määrättiin masennus- ja unilääkkeet.

Merilahti oli työkyvytön noin vuoden. Silloin myös alkoholi tuli aiempaa vahvemmin mukaan kuvioihin. Alkoholilla Merilahti lääkitsi manian ylikierrokset alas ja masennuksen alikierrokset ylös. Hän haki alkoholiongelmaansa apua Kalliolan klinikan Myllyhoidosta ja oli kaksi vuotta ilman alkoholia. Työntekoa hän jatkoi vuoden tauon jälkeen vielä kymmenen vuotta mutta aiempaa alhaisemmalla teholla. 

Vuosi 2008 oli Merilahdelle muutosten vuosi: tuli avioero ja työnteko loppui.  

– Silloin olin jo tosi heikossa hapessa.

Vuotta myöhemmin Merilahdella diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

"Yritin tosissani vaihtaa planeettaa"

Vaikka Merilahti sai apua mielenterveyspalveluista ja lääkityksestä, alkoholi pysyi yhä rinnalla itsehoitolääkkeenä. Merilahti hakeutui jälleen päihdehoitoon, mutta alkoholinkäyttö jatkui myös kuntoutusjakson jälkeen.

– Alkoholiriippuvuus oli niin vahva, ettei juomista voinut niin vain lopettaa.

Kerran Merilahti otti alkoholinkäyttönsä puheeksi psykiatrisella poliklinikalla.

– Mitään kyselemättä koko hoitoni siirrettiin saman tien päihdepoliklinikalle. Mielialojani ei enää seurattu eikä reseptejä uusittu.

Ilman oikeaa lääkitystä mania- ja masennusjaksot sekä alkoholin runsaampi käyttö alkoivat taas hallita Merilahden elämää. Näiden yhteisvaikutus johti itsemurhayritykseen asti. Vuonna 2014 Merilahti otti yliannostuksen litiumia kaverinsa luona.

– Yritin tosissani vaihtaa planeettaa. Onneksi kaverini hälytti vastustelustani huolimatta apua, ja minut vietiin pillit huutaen teho-osastolle. Siellä olin kaksi viikkoa.

Merilahti selvisi hengenvaarallisesta yliannostuksesta ja päätyi Ridasjärven päihdehoitokeskukseen. Siellä hän kertoi kokevansa psykiatrisen hoidon saamisen välttämättömäksi päihdehoidon lisäksi. Ja siellä hän koki viimein tulleensa kuulluksi. 

Aika Ridasjärvellä olikin käänteentekevää. Merilahti pääsi jälleen myös psykiatrisen hoidon piiriin. Lääkitys ja säännölliset tapaamiset psykiatrin kanssa saivat kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintaan. Sen seurauksena hän pääsi alkoholista eroon ja on ollut raitis siitä saakka.

Ridasjärvellä Merilahti sai myös voimia toteuttaa suunnitelmansa vertaistensa auttamisesta. Hän tiesi, että moni muukin kärsi samanaikaisesti sekä alkoholiongelmasta että psyykkisistä oireista eikä saanut tarvitsemaansa hoitoa. Hän perusti Kaksoispiste:-ryhmän Facebookiin. Ryhmä yhdistää tällä hetkellä 480 jäsentä – niin kaksoisdiagnoosin kanssa kamppailevia henkilöitä kuin mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisia.

Merilahti tekee paljon töitä edistääkseen kaksoisdiagnoosin tunnettuutta sekä kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoa. Facebook-ryhmän ylläpidon lisäksi hän kirjoittaa aiheesta, puhuu seminaareissa ja järjestää teemallisia ryhmätapaamisia kerran viikossa.

– Monia kaksoisdiagnoosipotilaita pallotellaan poliklinikalta toiselle sen sijaan, että sama taho hoitaisi molempia ongelmia samanaikaisesti. Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito on kyllä järjestetty, mutta kaksoisdiagnoosin hoito on Suomessa käytännössä olematonta. Moni tuolla on tosi huonossa jamassa, Merilahti toteaa.

Optimistisesti tulevaan 

Tällä hetkellä Merilahti voi hyvin. Hän asuu omasta tahdostaan hoitokodissa, missä on mahdollisuus pitää yllä säännöllinen päivärytmi ja mielialat tasapainossa. Syksyllä tosin edessä on todennäköisesti omaan asuntoon muutto. Siihen Merilahti suhtautuu optimistisesti, ja arjessa on tukena kaksoisdiagnoosipotilasta ymmärtävä psykiatri.

Alpeilla aikoinaan kohtaamaansa psykiatria Merilahti ei enää koskaan tavannut. Pari vuotta sitten hän sai tietää miehen menehtyneen.

– Olisi ollut hienoa istua saman pöydän ääreen ja sanoa hänelle, että hei, olit oikeassa.

Lue myös:

    Uusimmat