Tiina* tapasi 22-vuotiaana baarissa elämänsä rakkauden, tuolloin 40-vuotiaan miehen. Neljä vuotta myöhemmin pari on onnellisesti aviossa, mutta tie on ollut kivikkoinen lähipiirin ennakkoluulojen vuoksi.
Hieman vanhempi mies lähestyi parikymppista Tiinaa baari-iltana muutama vuosi sitten. Mies tuli juttelemaan, ja kaksikko vaihtoi muutaman sanan.
– Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta mies jäi minulle mieleen avoimen lähestymisensä vuoksi, nyt 26-vuotias Tiina kertoo.
Tiina sai ajan myötä selville, että heillä oli yksi yhteinen tuttu – ja pian myös miehen puhelinnumeron.
– Otin mieheen yhteyttä. Lähdin käymään hänen luonaan, enkä sitten koskaan oikeastaan tullutkaan pois, Tiina nauraa.
Tiina matkusti kotoaan miehen luokse 600 kilometrin päähän, ja oli ensimmäistä kertaa elämässään käymässä koko paikkakunnalla. Viikonloppu vierähti, ja takaisin oli lähdettävä. Pian Tiina oli jo uudestaan kylässä.
– Kun tulin toistamiseen käymään, sanoin, että jos päätetään alkaa tutustumaan, en aio ravata satoja kilometrejä edestakaisin. Ei mennytkään montaa kuukautta, niin muutin jo miehen luokse.
Suku piti tytönhupakkona, äiti katkaisi välit
Tiina ja mies olivat olleet yhdessä vain muutaman kuukauden kunnes jo kihlautuivat. Puoli vuotta kihlauksesta Tiina alkoi odottaa tytärtä. Lapsen syntymän jälkeen he menivät naimisiin. Tie aviopuolisoiksi ei alussa kuitenkaan ollut täysin ruusuinen ulkopuolisten kummastellessa parin ikäeroa.
– Ystävät kannustivat eteenpäin, kuten myös osa sukulaisista, mutta miehen puolen sukulaiset olivat alussa aika paljon suhdettamme vastaan, kun olen niin paljon nuorempi.
– Minua pidettiin pienenä tytönhupakkona ja onnenonkijana, joka on omaisuuden perässä. Tosin olinhan silloin vasta reilu 20-vuotias. Nyt se on kuitenkin loppu, ja olemme hyvissä väleissä, Tiina iloitsee.
Tiinan oman suvun puolelta ainoastaan äiti laittoi välit poikki kokonaan. Alussa se tuntui Tiinasta pahalta, mutta koska hän on kuullut äidin vieläkin asennoituvan pariin huonosti, on hän tyytyväinen, etteivät he ole tekemisissä.
– Tytön kannalta tietysti harmittaa, kun hän ei ole mummoon yhteydessä. Omalla isälläni ja puolisollani taas ei ole montaa vuotta ikäeroa, ja he tulevat hyvin juttuun.
Ikäerolla ei merkitystä
Tiina sanoo, ettei ikäero ole tuntunut suhteessa yhtään missään.
– Meillä on samanlainen ajatusmaailma, huumori osuu kohdilleen ja jaamme samanlaiset arvot perhe-elämässä. Meillä on yhteiset harrastuksetkin.
Myös miehen ulkonäkö vakuuttaa Tiinan.
– Pidän paljon siitä, kun miehelläni on silmien ympärillä jo uurteita. Ei mene kauaa, kun hän täyttää jo 50, mutta hän silti pitää itsestään hyvää huolta ja ulkoilemmekin paljon yhdessä.
Vanhemmassa miehessä Tiinaa miellyttää myös iän tuoman elämänkokemus.
– Kun mies on jo sen verran ehtinyt elää, niin hän osaa arvostaa parisuhdetta ja perhe-elämää. 25-vuotias miehenalku ei vielä sitä osaa.
Tiina vakuuttaa, ettei puolison vanheneminen sureta.
– Kun mieheni täyttää vaikkapa 60 niin minä olen vasta reilu 40-vuotias. Mutta en näe sitä ongelmana. Itse asiassa, olen sanonutkin miehelleni, että vaikka vanhenet, niin rakastan sinua jatkossakin yhtä paljon.
– Näen sen iloisena asiana, ja voisin vaikka joskus toimia mieheni hoitajana, kun hän vanhenee. Mielelläni tekisin niin, Tiina kertoo.
Elämä jopa rikkaampaa
Tiina mielestä kumppaneiden ikäeroa vieroksutaan nykyäänkin ihmeen paljon. Klassinen kuvio, että mies on naista vanhempi, hyväksytään kuitenkin paljon helpommin kuin päinvastainen, jossa nainen on miestä vanhempi, Tiina pohdiskelee.
– Miehen työpaikallakin hänen työkaverinsa naureskelevat, että menit sitten tekemään sen, mistä me muut vaan haaveilemme! Tiina nauraa.
– Voin kuvitella, että ulkopuolisten silmissä 18 vuotta on todella iso ikäero, mutta meidän elämään se ei ainakaan ole vielä vaikuttanut. Ehkä tällaisessa suhteessa, jossa on ikäeroa, eläminen on jopa rikkaampaa, sillä siinä oppii toiselta joka päivä jotain täysin uutta.
*) Haastateltavan nimi on muutettu.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/ Annimari Pasanen
Juttu on uusinta elokuulta 2013.