Tiina teki sunnuntai-iltana kotirapultaan harvinaislaatuisen löydön: portaalla nökötti kerälle rullautunut käärme. Vaikka Tiina olikin ottanut missiokseen pelastaa tuon pienen luontokappaleen, käärme menehtyi kylpyhuoneen lattialle.
Tiina Hakakari saapui miehensä ja koiransa kanssa kotiin Helsingin Alppiharjussa kello kuuden aikaan sunnuntai-iltana. Rappukäytävän ovelle päästyään nainen penkoi laukkuaan ja etsi kotinsa avaimia.
Yhtäkkiä naisen silmä osui iltahämärässä maassa olevaan otukseen, jota hän nopealla vilkaisulla luuli isoksi kastemadoksi.
– Sitä minä sitten ihmettelin miehelleni, että miten ihmeessä voi löytyä kastemato keskellä joulukuuta, Tiina muistelee tilannetta.
Tiina kosketti otusta varovasti kengänkärjellään, ja pian hän huomasikin, että noin parikymmentä senttiä pitkä liero olikin jotain aivan muuta kuin perinteinen onkimato.
Tiina löysi kotirapultaan iltahämärissä rullalle menneen lieron – pelastusoperaatio sai kuitenkin surullisen lopun: "Kun tajusin sen kuolleen, niin kyllä harmitti"
– Huomasin, että sillä on litteä pää ja sitten tajusin, että ei hemmetti, sehän on käärme. Sitten kaivoin nopeasti taskulamppua esille ja osoitin sitä (käärmettä). Se olikin oranssi, ja tajusin sen olevan trooppinen käärme, Tiina muistelee.
Käärme pääsi lämpimään
Tiina ei omien sanojensa mukaan ole ”käärmefani”, joten hän päätti kilauttaa kaverilleen – tai tarkemmin ottaen veljelleen, joka on ollut kosketuksissa käärmeisiin ollessaan töissä eläinkaupassa.
Veli tiesi kertoa kuvien perusteella, että kyseessä on viljakäärmeen poikanen, joka oli saatava turvaan kylmästä.
Koska Tiinan mies ja koira ehtivät pujahtaa jo sisälle lämpimään, Tiina kaipasi apua suureen pelastusoperaatioonsa.
– Pysäytin ohikulkevan tytön ja pyysin häntä jeesaamaan, jotta sain siirrettyä käärmeen pussiin. Tyttö oli aluksi järkyttynyt, sillä hän pelkäsi käärmeistä. Sanoin hänelle, että käärme on vasta poikanen, eikä siitä ole mitään vaaraa, Tiina kertaa.
Kun käärme saatiin onnistuneesti pussiin, Tiina vei lieron sisälle lämpimään. Käärme laitettiin lasipurkkiin kylpyhuoneen lattialle, jossa lattialämmitys lämmitti ulkona värisytellyttä käärmettä.
Kylpyhuoneessa odottikin järkytys
Tiina halusi pelastaa käärmeen ja selvittää sen omistajan. Hän ilmoitti löydöstään Viikin löytöeläintaloon sekä jakoi tiedon karkulaisesta parissa Facebook-ryhmässä.
Kun Tiina palasi hetken kuluttua kylpyhuoneeseen, lasipurkissa odotti karu näky: viljakäärme oli eloton.
– Se oli selällään siellä kulhon pohjalla. Tulkitsin sen kuolleeksi.
Kun Tiina kertoi kuolinilmoituksen Viikin löytöeläintaloon ja Facebook-päivityksissään, monet käärmeharrastajien mieliin hiipi epäilys: esittikö järkyttynyt käärme vain kuollutta?
– Ajattelin, että toivo elää vielä, Tiina muistelee.
Omistaja ei koskaan ilmoittautunut
Käärmeharrastajat tiesivät sanoa kuvien ja videoiden perusteella, että kyseessä oli harvinainen tapaus, sillä käärmeen väritys oli ainutlaatuinen.
– Selvisi, että Helsingissä on yksi henkilö, joka varmuudella niitä kasvattaa. Hän laittoi minulle eilen viestiä, ettei valitettavasti ole hänen käärmeensä, Tiina kertaa pitkällisen salapoliisityön tuloksia.
Vielä maanantainakaan käärmeelle ei ole löytynyt omistajaa – ei taloyhtiön asukkaiden tai käärmeharrastajien keskuudesta.
– Tämä on nyt jäämässä suureksi mysteeriksi, Tiina valittelee.
Käärmeen menehtyminen oli Tiinasta erittäin ikävä asia – etenkin siksi, että hän oli toiminut parhaansa mukaan saamiensa ohjeiden mukaisesti. Alppiharjussa asuva nainen kuitenkin toteaa, että käärmeen hengissä selviäminen oli lähtökohtaisesti hyvin epätodennäköistä.
– Muutaman valveutuneemman käärmeharrastajan mukaan olisi ollut ihme, jos se olisi selvinnyt hengissä, sillä se oli niin pieni ja näytti niin kuivuneelta ja riutuneelta.
Tiina laittoi pihalta löytämänsä käärmeen lasipurkkiin, joka löysi paikkansa kylpyhuoneen lämpimältä lattialta. Käärme ei kuitenkaan selvinnyt pelastusoperaatiosta hengissä.
"Kaikki yrittivät parhaansa"
Koska käärmeen pelastusoperaatio oli Tiinalle suorastaan sydämenasia, hän toivoi, että käärme olisi kokenut ihmeparantumisen yön aikana. Niin ei kuitenkaan tapahtunut – käärme ei ollut hievahtanutkaan lasipurkissa.
– Kun tajusin, että se kuoli, niin kyllä se harmitti – ehkä vähän liikaakin. Miehenikin ihmetteli, miten minä sitä käärmettä niin paljon suren, kun kaikki yrittivät parhaansa, Tiina sanoo naurahtaen.
Vielä maanantaina Tiina ei ollut raaskinut tehdä käärmeen raadolle mitään. Etenkään käärmeen heittäminen roskikseen ei tule kysymykseenkään.
– En usko, että tässä ihan hautajaisia lähdetään järjestämään, mutta pitää keksiä joku tapa, millä käärmeestä hankkiudutaan eroon, Tiina toteaa haikeana.
