Lumikko kurkkasi Katjan olohuoneen patterin takaa – alkoi koko päivän operaatio, joka päättyi omaperäisellä tavalla

Lempääläläinen Katja Oranen vietti lauantaipäivää verkkokoulutuksen merkeissä, kun Demi-koiran outo käytös vei huomion.

– Puolen päivän aikaan sain ensimmäiset merkit siitä, että täällä kämpässä tapahtuu jotain kummallista. Koira oli ihan sekaisin ja täällä kaatuilivat maljakot, kynttilät ja sohvapöydät, kun koira jahtasi jotain.

Hiiri paljastui lumikoksi 

Oranen asuu vanhassa talossa ja epäili ensin, että koiran villiintymisen oli aiheuttanut hiiri. Muutaman tunnin kuluttua totuus kuitenkin paljastui.

– Olin ollut ulkona, ja kun tulin takaisin kotiin, näin, että jotain valkoista juoksi olohuoneeseen. Patterin takana se oli ja välillä se sieltä juoksi sohvan alle ja taas patterin taakse ja huonekalujen taakse.

– Show oli aikamoinen, kun sekä minä että koira yritimme selvittää, mikä ihmeen otus se edes oli. Kuono ja jalat vain näkyivät patterin välistä.

Kun koira oli viety pois huoneesta, osoittautui kumma eläinkin uteliaaksi. Samalla tuli selväksi, ettei kyseessä voinut olla hiiri.

– Kun koira ei ollut nuuskimassa, se tuli monta kertaa kurkkimaan minua eikä tuntunut pelkäävän minua.

– Sen ruumis oli liian pitkä hiireksi. Taskulampulla sitä tiirailin ja ihmettelin, mikä ihme se voi olla. Googlaisin ja tajusin, että se on lumikko.

Raa'alla lihalla hajujälkiä lattiaan

Orasen mukaan lumikon ilmestyminen olohuoneeseen oli aluksi hauskaa ja hellyttävää.

Kun päivä alkoi kääntyä illan ja yön puolelle, villieläin olohuoneessa ei enää naurattanut.

– Se oli tosi nopea liikkeissään ja kiinni saaminen oli ihan toivotonta.

Oranen soitti myös eläinsuojeluyhdistykseen neuvojen ja ohjeiden toivossa.

– Soitin, että minulla on lumikko kotona, miten sen saisi ulos. Sain ohjeeksi ripotella raakaa lihaa ja tehdä sillä reitin pihalle. Ja niinhän minä tein, vetelin raa'alla lihalla hajujälkiä lattiaan, avasin ikkunan ja laitoin sille lankut kulkureitiksi.

Mikään temppu ei kuitenkaan toiminut.

– Epätoivo siinä jo tuli. Ne lankut olivat olleet siinä tunteja, kun löysin lumikon nukkumasta patterin väliin poikani aikoinaan pudottaman legon päältä. 

Huumori alkoi loppua

Illalla toiselta paikkakunnalta oli jo tulossa eläinsuojelun ihmisiä loukun kanssa apuun.

– Itselläni alkoi huumori loppua ja alkoi tuntua jo vähän karmealtakin. Söpö ei enää ehkä ikinä ole sana, joka tulee itselle lumikosta mieleen, Oranen sanoo.

– Minua varoitettiin, että se voi tehdä koirallekin pahaa jälkeä ja repiä sen naaman eläinlääkärikuntoon. Se ei tuntunut enää kivalta.

Kun Oranen oli yhdeksän maissa illalla keittänyt itselleen lumikonpäivystyskahvit ja meni sohvalle eläimen viereen istumaan, kipusi lumikko yllättäen avoimelle ikkunalaidalla ja lähti viimein ulos, kun Oranen hieman avusti kädellä hätyyttämällä.

– Koko lauantaipäivän se täällä meillä vietti, Oranen ihmettelee.

Se, mistä lumikko pääsi Orasen olohuoneeseen, sisään, ei ole selvillä.

– En ollut koskaan nähnyt lumikkoa luonnossa. Näin sen sitten olohuoneessani, Oranen nauraa.