Miniyydestä tietokirjan kirjoittanut toimittaja Tuula Vainikainen tuumii, että miniä-anoppisuhteissa voitaisiin keskittyä suhteen positiivisiin puoliin ja unohtaa mielikuvat anopista kaulinta heiluttavana hirmuna.
Toimittaja, tietokirjailija Tuula Vainikainen paneutuu uusimmassa teoksessaan Mieluinen miniä erilaisiin miniäkokemuksiin. Aikaisemmin Vainikainen on kirjoittanut tietokirjan muun muassa äitien ja aikuisten tyttärien suhteesta.
– Olen kirjojeni kautta yrittänyt miettiä, minkälaisissa eri rooleissa nainen on elämässään. Tällaisia perättäisiä ja limittäisiä roolejahan on aika paljon. Koen, että miniä-anoppisuhde vaikuttaa paljon ihmisten arjessa ja varsinkin juhlassa, koska sehän on yleistä miettiä, missä vietetään juhlia ja joulupyhiä, täytyykö olla anopin luona. Mielestäni on tärkeää kysyä, mitä miniänä oleminen on ja merkitsee.
– En kirjoittanut kirjaa itseterapian tarpeessa, sillä oma anoppisuhteeni oli hyvin lyhyt, koska mieheni äiti kuoli melko pian tutustuttuamme, Vainikainen kertoo.
Miniä-aihe tuli Vainikaisen elämässä ajankohtaiseksi muista syistä. Hänellä on neljä poikaa, joista kaksi on naimisissa. Vainikainen on haastatellut kirjaansa miniöitä, joista osa on myös jo anoppeja. Lisäksi mukana on tutkimuskirjallisuutta aiheesta sekä miniä-anoppisuhteen esimerkkejä kaunokirjallisuudesta.
– Minua on haitannut, kun anoppien sanotaan aina olevan niin kauheita. Olen miettinyt, että pitääkö minun nyt sitten automaattisesti olla ikävä ihminen näiden poikieni puolisoiden silmissä. Halusin käännellä, mistä tulee ajatus, että anoppi on niin kamala, hän sanoo.
