THL: Raiskausuhrien hoito ei toimi tarpeeksi hyvin

Seksuaaliväkivaltaa kokeneilla pitäisi olla oikeus paitsi ensivaiheen hoitoon ja tutkimukseen, myös kriisiapuun, oikeusneuvontaan ja tarvittaessa terapiaan. Riskinä on, että apu katkeaa jo ensimmäiseen viranomaiskontaktiin, jos uhri ei jaksa itse etsiä tukea tai asuu kaukana palveluista. 

THL on laatinut ohjeet sairaanhoitopiireille, jotta niihin luotaisiin pikimmiten matalan kynnyksen hoitopolku. 

Asiantuntija Katriina Bildjuschkin THL:stä määrittelee perusongelmaksi edelleen sen, että uhrit usein vaikenevat rikoksesta kokemansa häpeän ja syyllisyyden vuoksi. Toinen ongelma on se, että apua ja tukea ei ole riittävästi tarjolla. 

– Ainoaksi hoitopaikaksi voi jäädä terveyskeskus. Siellä voi saada hyvää akuuttihoitoa, mutta se ei kaikille riitä. 

Uhri voi pudota jatkoavun piiristä, jos alueella ei ole selkeää hoitopolkua eikä asiakasta osata ohjata eteenpäin.

Hoitopolussa ei putoa kyydistä

THL:n mukaan Suomessa on paljon tietoa ja taitoa uhrien auttamiseksi, mutta palvelut ovat hajallaan eikä yhteisiä käytäntöjä ole sovittu. Uhri kohtaakin liian monta nivelvaihetta, joissa voi jäädä yksin.

THL:n ohjeistuksen tavoitteena on luoda yhtenäinen hoitoketju, jossa palveluntarjoajat sopivat työnjaosta ja toimintatavoista.

– Hyvänä periaatteena on, että uhri saatetaan seuraavaan palveluun eikä vain kerrota, mistä sitä löytyy tai kehoteta katsomaan netistä.  

Hoitoketjuun voivat kuulua esimerkiksi terveysaseman palvelut, terveyskeskuspsykologit, erikoissairaanhoito, poliisi, turvakoti, järjestöt ja seurakunnat. 

Eräänä tavoitteena on, että akuuttihoito keskitetään sairaanhoitopiireissä 1-3 paikkaan.

Näistä akuuttihoitopaikoista uhreja ohjattaisiin myös jatkohoitoon. Se järjestetään usein asiakkaan omassa kunnassa, jossa pitäisi olla tarpeeksi tukipalveluita saatavilla.

Ensimmäistä keskitettyä hoitopaikkaa suunnitellaan parhaillaan pääkaupunkiseudulle, mutta tarkoituksena on perustaa niitä myös muualle nopeallakin aikataululla.