Seksuaaliväkivallan uhrit jäävät liian usein ilman jatkohoitoa, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Palveluita ei ole riittävästi tai uhreja ei osata ohjata niiden pariin.
Seksuaaliväkivaltaa kokeneilla pitäisi olla oikeus paitsi ensivaiheen hoitoon ja tutkimukseen, myös kriisiapuun, oikeusneuvontaan ja tarvittaessa terapiaan. Riskinä on, että apu katkeaa jo ensimmäiseen viranomaiskontaktiin, jos uhri ei jaksa itse etsiä tukea tai asuu kaukana palveluista.
THL on laatinut ohjeet sairaanhoitopiireille, jotta niihin luotaisiin pikimmiten matalan kynnyksen hoitopolku.
Asiantuntija Katriina Bildjuschkin THL:stä määrittelee perusongelmaksi edelleen sen, että uhrit usein vaikenevat rikoksesta kokemansa häpeän ja syyllisyyden vuoksi. Toinen ongelma on se, että apua ja tukea ei ole riittävästi tarjolla.
– Ainoaksi hoitopaikaksi voi jäädä terveyskeskus. Siellä voi saada hyvää akuuttihoitoa, mutta se ei kaikille riitä.
Uhri voi pudota jatkoavun piiristä, jos alueella ei ole selkeää hoitopolkua eikä asiakasta osata ohjata eteenpäin.
Hoitopolussa ei putoa kyydistä
THL:n mukaan Suomessa on paljon tietoa ja taitoa uhrien auttamiseksi, mutta palvelut ovat hajallaan eikä yhteisiä käytäntöjä ole sovittu. Uhri kohtaakin liian monta nivelvaihetta, joissa voi jäädä yksin.