Vuonna 2016 astuu voimaan säädös, joka koskee orgaanisen jätteen loppusijoituksen rajoittamista. Tämän jälkeen vaatteet eivät saa enää päätyä kaatopaikalle.
Suomessa syntyy vuosittain 90 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä. Tästä suurin osa, arvioiden mukaan noin 75 prosenttia, päätyy kaatopaikalle. Yhtä suomalaista kohden tämä tarkoittaa jopa 17 kiloa tekstiilijätettä vuodessa. Tekstiilijätteen määrä vaihtelee kunnittain, sillä isoissa kaupungeissa kierrätysmahdollisuudet ovat paremmat. Minne tekstiilijäte siis tullaan tulevaisuudessa sijoittamaan?
Uusia kierrättäjiä kaivataan
Ympäristökeskuksen ylitarkastaja Hanna Salmenperän mukaan tekstiilijäte on niin pieni jätevirta, että yhteiskunta ei ole suunnitellut uusia keinoja tekstiilin kierrättämiseen. Salmenperän mukaan kierrätyskenttä onkin avoinna uusille toimijoille. Tilausta olisi esimerkiksi ekodesignille.
– En usko, että kunnat tai jätelaitokset ryhtyvät keräämään tekstiiliä erikseen. Tekstiilinkierrätys on kuitenkin niin kiinnostava aihe, että se on herättänyt mielenkiintoa erilaisissa yrityksissä, ei ainoastaan kuluttajissa, Salmenperä sanoo.
Salmenperän mukaan vireillä on monia hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi teknologian kehitykseen, järjestelmiin, markkinoihin ja ohjauskeinoihin. Salmenperä korostaakin mahdollisuuksien uusien kierrätystapojen kehittelyyn olevan rajattomat.
Tekstiilien kierrätysmahdollisuudet vielä epäselviä
Käyttökelpoisten vaatteiden kierrättäminen on kuluttajalle suhteellisen helppoa, sillä ne voidaan myydä eteenpäin kirpputorilla tai antaa vaatekeräykseen. Hämeen ammattikorkeakoulun tekstiilikierrätystä käsittelevästä tutkimuksesta käy ilmi, että ongelma piileekin lähinnä huonokuntoisissa tekstiileissä, jotka päätyvät kaatopaikalle, kun kierrätyskeinoja ei ole. Myös asenteissa on korjaamista, sillä huonokuntoiset tekstiilit tulisi tutkimuksen mukaan nähdä raaka-aineena eikä ongelmana.
HAMK:n tutkimuksessa vastuuta kierrättämisestä sysätään valtakunnallisten kauppaketjujen ja jätehuoltoyhtiöiden suuntaan. Tutkimuksen mukaan kaikilla kansalaisilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia tai viitseliäisyyttä tekstiilien kierrättämiseen, eikä kaikilta paikkakunnilta välttämättä löydy keräysastiaa.
Toistaiseksi vaatteiden käsittelymenetelmäksi on esitetty lähinnä polttamista. Polttamisen etu on se, että siitä syntyvä energia voidaan hyödyntää. Salmenperä kuitenkin huomauttaa, että polttaminen ei saisi jäädä tekstiilijätteen ainoaksi käsittelytavaksi. Sen sijaan pitäisi etsiä uusia tapoja kierrättää huonokuntoisetkin tekstiilit.
– Meillä on EU:ssa kireitä kierrätystavoitteita. Tekstiilijätteen osalta tämä olisi hyvä tilaisuus luoda järjestelmiä uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen, Salmenperä muistuttaa.
Lue lisää:
HAMK: Tekstiilikierrätyksen esiselvitys
Maaret Tiensuu/ MTV3