Keniassa Ol Pejetan suojelualueella puistonvartijan aamu alkaa maan lakaisulla. Se on vanha toimiva tapa, jolla peitetään eläinten jälkiä ja hankaloitetaan mahdollisten salametsästäjien jäljitystyötä.
Jälkien peittelystä huolimatta salametsästäjiä onnistaa silloin tällöin. Viimeksi muutama vuosi sitten äärimmäisen uhanalainen pensassarvikuono löydettiin tapettuna Ol Pejetan alueella.
Puistoon on nyt vastikään asennettu tekoälyllä toimiva kameravalvonta, joka pystyy erottamaan ihmisen villieläimestä. Tieto alueella asiattomasti liikkuvista ihmisistä välittyy vartijoille reaaliaikaisesti.
Lue myös: Leijonia kasvatetaan tarhoissa Afrikassa, jotta ne voidaan päästää vapaaksi ja ampua – perustellaan salametsästyksen vähentämisellä
Muutama kamera siellä täällä ei kuitenkaan riitä, sillä Ol Pejeta on noin 360 neliökilometrin kokoinen suojelualue Kenian suurimman vuoren Mount Kenyan luoteispuolella. Esimerkiksi tiettävästi kaksi viimeistä elossa olevaa zairenleveähuulisarvikuonoa elää suojelualueella.
Kameravalvonta on vasta ensimmäinen askel. Toukokuussa alueelle perustettiin ensimmäinen teknologian tutkimuslaitos, jonka tarkoitus on saattaa eläintensuojelu uudelle aikakaudelle.
– Suojelutyön vitsaus vaikuttaa olevan se, että uudet teknologiat omaksutaan hitaasti. Tämän täytyy muuttua, suojelualueen toimitusjohtaja Richard Vigne sanoo uutistoimisto AFP:lle.
– Olemme vasta alkutekijöissämme teknologisessa kehityksessä. Eläintensuojelun näkökulmasta olemme kuitenkin edelläkävijöitä, hän jatkaa.
Sarviin upotettavia siruja
Tutkimuslaitos on käytännössä rahtikontti, jossa uudenlaisia jäljityssiruja ja erilaisia tunnistimia kehitetään. Työn alla on muun muassa pieni siru, joka voidaan upottaa sarvikuonon sarveen. Siru välittäisi suojelualueen henkilökunnalle tietoja sarvikuonon sijainnista ja elintoiminnoista.
Salametsästäjät havaitaan edelleen pääsääntöisesti sattumalta. Sirujen avulla Ol Pejetan noin 250 puistonvartijaa voisivat olla siellä, minne alueen noin 150 sarvikuonoa ovat levittäytyneet.
Lue myös: Elefantti tappoi brittisotilaan salametsästyksen vastaisessa operaatiossa – operaatio oli nuoren sotilaan ensimmäinen
– Haluamme olla askeleen edellä salametsästäjiä. Tai vielä parempaa, kymmenen askelta edellä, tutkimuskeskuksen johtaja Damian Otieno sanoo.
Salametsästäjät ovat tavallisesti sarvikuonojen sarvien perässä. Sarvia välitetään Aasiaan, jossa niitä jauhetaan kallisarvoisiksi lääkeaineiksi – vaikka lääketieteellisiä hyötyjä sarvilla ei ole todistettu olevan.
– Olemme periaatteessa pankki, jolla ei ole ovia, Ol Pejetan suojeluohjelman johtaja Samuel Mutisya sanoo.
Halpaa ja kestävää
Suojelualueet sijaitsevat usein etäällä tieto- ja puhelinverkoista ja lähetinmastoista. Teknologian pystyttäminen on usein vaikeaa ja kallista.
Ol Pejeta on etuoikeutetussa asemassa, sillä suojelualueella on kattava yhteys verkkoon. Puistonvartijoilla on käytössään järjestelmät, joilla voidaan hälyttää aseistetut vartijat salametsästäjien perään muutamalla näytön kosketuksella.
Ol Pejetassa kehitettyjen sirujen toimintaa testataan paraikaa puistossa elävällä karjalla. Tutkimuskeskuksen haaveissa siintää, että halvat ja kestävät sirut saadaan leviämään suojelukohteisiin ympäri mannerta.
– On hienoa, jos muutamissa Afrikan suojelupuistoissa on käytössä edistyksellistä teknologiaa. Mutta jos käytetty teknologia on niin kallista, ettei kukaan muu voi ottaa sitä käyttöön, silloin sen kehittäminen on ajanhukkaa, suojelualueen toimitusjohtaja Vigne sanoo.