Täyttä elämää sydänsairaudesta huolimatta

Sepelvaltimotauti on tavallisin sydänsairaus Suomessa. Iän mukana myös vajaatoiminta, läppäviat sekä eteisvärinä ja muut rytmihäiriöt yleistyvät.

Käsitys sydänsairauksien vaarallisuudesta on juurtunut syvään ihmisten mieliin. Kuoleman pelko liitetään sydänsairauksiin herkästi. Kuitenkin vain harva sydänpotilas jää nykyisin ilman apua.

Sydänsairauksien hoito on mullistunut sen jälkeen, kun nykyiset sydänpotilaat elivät lapsuuttaan ja omaksuivat vanhemmiltaan pelon sydänsairauksia kohtaan. Ohitusleikkaus, pallolaajennus, tekoläpät, tahdistimet ja ennen kaikkea uudenaikaiset sydänlääkkeet ja terveelliset elämäntavat ovat pidentäneet suomalaisten elämää ja parantaneet sen laatua varsinkin myöhäistä keski-ikää elävillä.

Miten elää sydänsairauden kanssa?

Useimmat sydänpotilaat tarvitsevat lääkkeitä. Jokaisen sydänpotilaan tulee tietää, mitkä lääkkeet ovat ennusteeseen eli elinajan pituuteen vaikuttavia ja mitkä vain oireisiin vaikuttavia.

Miksi? Siksi, että ennusteeseen vaikuttavat lääkkeet pidentävät elämää vain, jos niitä käyttää säännöllisesti, annetun ohjeen mukaan, riittävän suurilla annoksilla.

Sepelvaltimotautipotilaan tärkein lääke on "sydänasperiini" tai joku muu sen korvaava veritulppaa estävä lääke. Monelle potilaalle taas Nitro on tärkeä, mutta ei välttämätön lääke, jos ei ole rintakipuja. Sydämen vajaatoimintapotilas tarvitsee yhtä tai kahta lääkettä, vaikka vointi olisikin hyvä, jos haluaa estää sairauden pahenemisen.

Milloin tarvitaan sairaalahoitoa?

Jos lääkehoito ei riitä, tarvitaan usein sairaala- ja toimenpidehoitoja. Sydänleikkausten turvallisuus on nykyisin hämmästyttävän hyvä. Vanhuksillekin voidaan tarvittaessa tehdä turvallisesti sydänleikkaus, jos hänen muu terveytensä ei ole kovin huono.

Pallolaajennus ja tahdistimen asennus voidaan tehdä melkein kenelle tahansa, jolle voidaan odottaa siitä olevan hyötyä. Mutta toimenpiteistä kannattaa aina keskustella lääkärin kanssa etukäteen, sillä ne eivät auta läheskään aina sillä tavalla kuin yleisesti uskotaan.

Mitä saa tehdä?

Ennen vanhaan, kun hyviä hoitoja ei ollut, sydänpotilaan elämä oli täynnä kieltoja. Erityisesti kaikki liikkuminen ja muu itsensä rasittaminen kiellettiin. Enää tämä ei pidä paikkaansa.

Oikeastaan vain sellaista ei saa tehdä, mikä tuntuu pahalta joko itse suorituksen aikana tai sen jälkeen. Jos hiihtolenkin jälkeen on huono olo, se oli liian rasittava lenkki.

Äkkilähtöjen ja kiireen välttäminen on aina viisasta sydänpotilaillekin. Ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen jälkeen liikuntaa voi lisätä usein huomattavasti yli sen, mihin pystyi ennen toimenpidettä.

Vertaistuki on verratonta tukea!

Sydänpotilaan kannattaa hakeutua kohtalotovereiden seuraan. Kokemusten jakaminen on usein "ihmelääke": pelot, masennus ja ennakkoluulot katoavat.

Sydänyhdistykset ja Sydänliiton toiminta ovat muuttaneet monen sairautensa kanssa yksin kamppailevan sydänpotilaan ja hänen läheistensä elämän jälleen elämisen arvoiseksi.

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com