Etusivu

Tässäkö seuraavat hittinimet: Pirkko, Sirpa ja Tarja!

Nimet yleistyvät noin sadan vuoden välein. Colourbox

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu (Päivitetty )

    Nimen antaminen lapselle ei kuulu vanhempien helpoimpiin tehtäviin, mutta nimen valitseminen noudattelee yllättävän samankaltaista kaavaa.

    Nimen antajat eivät yleensä halua antaa oman ikäpolvensa nimiä eivätkä omien vanhempiensa ikäpolvien nimiä.

    – Jos halutaan etsiä tuoreempaa nimivaihtoehtoa, joka ei tunnu liian tutulta, niin silloin mennään joko sukuhistoriassa tai sukupolvissa taaksepäin ja nimeä etsitään noin sadan vuoden takaa, Helsingin yliopiston nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala kertoo.

    Tämän vuoksi nyt suosittuja nimiä ovatkin muun muassa Iida, Aada, Helmi ja Onni, jotka tuntuvat kelvollisilta nimiltä. Suurten ikäpolvien nimet, kuten Pirkko, Terttu, Raili ja Pertti ovat vielä vasta tuloillaan.

    – Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin voisi ajatella, että ne tulevat sadan vuoden kuluttua niiden antamisesta. Jos nimiä on annettu 40-luvulla, niin siitä voi laskea sata vuotta eteenpäin ja ehkä tulevat jo aiemminkin.

    Trendinä uniikin nimen luominen

    Erikoisia nimiä haetaan historiasta tai niitä luodaan itse. Saarelma-Paukkala sanoo, että jotkut nimistä ovat tulleet todella suosituiksi, kuten täysin suomenkieliset nimet Lumi, Kaisla ja Sisu, jotka ovat olleet nimistössä vasta lyhyen ajan.

    – Nykyään trendinä on antaa lapselle todella harvinainen, uniikki nimi. Keksitään erilaisia suomenkielisiä luontonimiä tai muiden nimien mallien pohjalta luodaan uusia nimiä. Esimerkiksi iina-loppuisia tytön nimiä voidaan luoda lähes mistä tahansa sanoista. Vaikkapa vadelmasta tehdään Vadelmiina.

    Kiinnostavana ilmiönä Saarelma-Paukkala mainitsee myös äitiin viittaavat nimet, jollainen voi olla esimerkiksi Jaanantytär. Nimi on vielä harvinainen samoin kuin Jukanpoika, jonka suosio ajoittuu vuosiin 1980–99.

    Ero katoliseen nimikulttuuriin vahva

    Suomessa suositaan uusien nimien keksimistä toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa, missä on vahva katolinen nimikulttuuri ja nimiksi annetaan katolisten pyhimysten nimiä. Yleistä on myös pojan nimeäminen isän mukaan, minkä vuoksi samat nimet kiertävät suvussa.

    – Suomessa taas 1800-luvulla kansallisuusaatteen myötä yleistyi ajatus siitä, että luodaan uusia suomalaisia nimiä ja niitä voi myös itse muodostaa.

    Tämän historiallisen taustankin vuoksi suomalaisten etunimien määrä on vuosikymmenien aikana kasvanut Suomessa merkittävästi.

    Lue lisää:

    MTV3 Koti:

    Mari Mäkinen / MTV3

    Kuva: Colourbox

     

    Lue myös

      Uusimmat

      •  

      Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja