Ekaluokkalaisista 80 prosentilla ja tokaluokkalaisista 90 prosentilla on oma kännykkä. Tarvitseeko lapsi oman kännykän ja jos, millaiset pelisäännöt sen kanssa kannattaa sopia?
Mannerheimin lastensuojeluliitosta neuvotaan, että kännykän tarvetta on arvioitava perhekohtaisesti. Osa vanhemmista kokee mukana kulkevan puhelimen tarpeelliseksi, sillä se luo turvallisuuden tunnetta – sen avulla saat lapsesi aina kiinni, meni hän minne tahansa.
Toiset taasen pärjäävät hyvin ilmankin, kun lapset ja vanhemmat ovat sovittuihin aikoihin sovituissa paikoissa.
Kännykkä lapselle tarpeiden mukaan
Jos lapsen tulee vain tavoittaa vanhemmat ja päinvastoin, kallis minitietokone vastaa perheen tarpeisiin huonommin kuin yksinkertainen perusmalli. Harva lapsi tarvitsee kännykkäänsä nettiyhteyttä, jonka käyttöä vanhempien on hyvin vaikea valvoa. Henkilökohtaisen puhelimen tarpeellisuuden aina mukana kulkevana esineenä voi kyseenalaistaa.
Voisiko perheen lapsilla olla sen sijaan yhteisenä ”kotipuhelimena” kännykkä, joka viedään pois kotoa vain poikkeustapauksissa?
Kännykkä tulossa – tietääkö lapsi:
– Kuinka puhelinta käytetään.
– Kuinka asioidaan kohteliaasti puhelimitse vähemmän tuttujen henkilöiden kanssa.
– Missä ja milloin puhelimeen voi puhua. Milloin puhelin täytyy pitää äänettömällä tai kokonaan suljettuna. Esimerkiksi monissa kouluissa puhelimen tulee olla koko koulupäivän käyttämättömänä repussa.
– Ettei kännykkää saa käyttää kiusaamiseen. Jopa joka neljättä peruskoululaista on kiusattu kännykän välityksellä esimerkiksi pilasoitoilla ja uhkausviesteillä. Kamerakännykät ovat mahdollistaneet uuden tavan kiusata eli levittämällä ilkeitä kuvia. Lapselle pitää puhua oman puhelimen hankinnan yhteydessä kanssaihmisten kunnioittavasta kohtelusta. Esimerkiksi kuvattavalta tulee aina pyytää lupa ennen kuvan ottamista.