Talvisodan veteraani Tauno Junnikkala, 99, soti Suomen puolesta yli viisi vuotta ja haavoittui kahdesti: "Aina kun valvoo myöhään, sota tulee mieleen – joskus uniinkin"

Tarvitsevatko sotiemme veteraanit vielä apua? 59:03
Suomi-Areenassa keskusteltiin kesällä 2018, tarvitsevatko sotiemme veteraanit vielä apua.

Tänään lauantaina 27. huhtikuuta vietetään kansallista veteraanipäivää. Toukokuussa 100 vuotta täyttävä sotaveteraani Tauno Junnikkala kertoo sotakokemuksistaan MTV Uutisille.

Vuonna 1919 syntynyt nivalalainen sotaveteraani Tauno Junnikkala, 99, lähti vuonna 1939 rintamalle talvisotaan. Hän oli toisen maailmansodan syttyessä 20-vuotias nuori mies.

– Kyllähän sodan tapahtumat tulevat aina mieleen, kun valvoo myöhään, Junnikkala kertoo.

– Kaikki, mitä siellä tapahtui. Taistelutilanteet kertaantuvat päässä aina valvoessa. Ne vain tulevat mieleen. Joskus ne tulevat uniinkin, mutta harvoin.

Junnikkalan palvelusajaksi on merkitty sotilaspassiin viisi vuotta, neljä kuukautta ja kymmenen päivää. Hän haavoittui rintamalla kahdesti.

"Kyllä siinä luotia tuli"

Tauno Junnikkala muistaa hyvin ajan rintamalla. Hän oli jääkärinä osasto Laguksessa, jääkäripataljoona kolmessa.

– Latvan kylässä Karjalassa panivat hanttiin aika lailla. Tieralliin oli kaivettu vähän monttua, jossa oli tykki. Komppanian päällikkö sanoi, että "Junnikkala, menkää ja kiertäkää tuolta aukion kautta ja tuhotkaa se tykki", veteraani muistelee.

Latvan kylä ja maalaiskunta olivat jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 Suomen miehittämiä.

– Juoksimme sata metriä pitkän aukion yli. Kyllä siinä luotia tuli. Päästiin lopulta terveinä lepikon suojaan, lähelle tykkiä. Ei siitä ollut enää kuin noin 70 metriä, Junnikkala jatkaa.

Junnikkalan vieressä puuaidan edessä makasi nuori poika.

– Hän oli viestimiehiä. Tykillä ammuttiin. Poikaan tuli täysosuma. Hetkeä sitä ennen siirryin noin viisi metriä vasemmalle. Sitten tuli laukaus, veteraani kertoo.

– Sen jälkeen hyppäsin heti aidan yli ja juoksin tykin suuntaan. Huomasin sotilaan ojentavan minua kohti kiväärillä. Heittäydyin suojaan lähellä olleen kivikasan taakse. Odotin siinä hetken aikaa.

Junnikkala kertoo, että tykin luona ollut sotilas lähti karkuun.

– Se olikin viimeinen mies siinä tykillä. Menin tykille ja siinä makasi maassa venäläinen upseeri kuolleena. Siihen tuli hetken kuluttua muitakin, muun muassa komppanian päällikkö, mies muistaa.

– Kyllä siellä kaikenlaista sattui.

Kaksi haavoittumista

Tauno Junnikkalalle jäi sotavuosilta hyviäkin muistoja.

– Keväällä 1942 Karjalassa jääkäriprikaati siirtyi Karhumäen valtauksen jälkeen Paataneen kylään varmistustehtäviin Seesjärven rannalle. Meidät majoitettiin pappilan alakertaan, Junnikkala muistaa.

– Perheeseen kuului papin lisäksi papin vaimo sekä kolme tytärtä, jotka asuivat pappilan yläkerrassa. Pappi oli viety joko rintamalle tai keskitysleirille.

Junnikkala tutustui papin perheeseen.

– Kävin siellä aina iltaa istumassa. Meistä tuli papin perheen kanssa hyviä ystäviä. Perheeseen kuului kaksi aikuista tytärtä, joiden kanssa istuskeltiin ja juteltiin. He opettivat minulle venäjän kieltä, veteraani kertoo.

– Haavoituin vaikeasti Vuosalmella. Se oli jo toinen haavoittuminen. Ensimmäisen kerran haavoituin Karhumäellä luodista lantioon.

Toisessa haavoittumisessa Junnikkalalta katkesi sääriluu. Hän avioitui vaimonsa kanssa syksyllä 1944.

– Sääriluun parantuminen kesti pitkään. Pääsin siviiliin vasta 28. toukokuuta 1945, Junnikkala jatkaa muistelua.

Naimisissa 75 vuotta

Tauno Junnikkalalla on ensi kuussa edessä isot juhlat. Hän täyttää tasan 100 vuotta 22. toukokuuta.

Junnikkala syntyi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa, noin 150 kilometrin päässä Oulusta ja noin 90 kilometriä Kokkolasta sijaitsevassa Nivalan kaupungissa.

Hän teki sotavuosien jälkeen 25-vuotisen työuran Outokummun kaivoksella Vihannissa. Eläkkeelle jäätyään sotaveteraani rakensi omakotitalon Nivalan keskustaan.

Viimeiset kolme vuotta hän on asunut vaimonsa kanssa palvelutalossa. Pariskunta on tänä vuonna ollut naimisissa 75 vuotta.

Kansallinen veteraanipäivä on sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä. Se on yleinen liputuspäivä, jota on vietetty vuodesta 1987 lähtien.

Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi Lapin sodan päättymiseen 27. huhtikuuta 1945. Tuolloin loputkin Lapissa olleista saksalaissotilaista vetäytyivät Kilpisjärveltä Norjan puolelle.

Lue myös:

    Uusimmat