Pöydällä on läpinäkyvä malli ihmisen pääkallosta. Kalloon on kiinnitetty biohajoava luunkorjauslevy, johon on ympätty langattomasti luettava anturi. Myös kyseinen anturi on tehty materiaaleista, jotka hajoavat pois kehosta tarvittavien mittausten jälkeen.
Tieteiselokuvien maailma hivuttautuu kohti tosielämää, kun Aleksi Palmroth kertoo Tampereen yliopistossa tekemästään väitöskirjatutkimuksesta, jossa hän tutki kehoon asetettaviin, biohajoaviin antureihin soveltuvia materiaaleja. Hän myös kehitti antureiden valmistusmenetelmiä.
Jo muutaman vuosikymmenen ajan biohajoavia materiaaleja on käytetty esimerkiksi luiden korjaamiseen. Palmroth on selvittänyt tutkimuksessaan, miten näiden jo käytössä olevien implanttien yhteyteen voitaisiin tulevaisuudessa liittää biohajoavia langattomia antureita, jotka antaisivat tietoa vaikkapa luutumisesta tai mahdollisista komplikaatioriskeistä hyvissä ajoin.



