Tabletit, älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet ovat nykyään arkipäivää peruskoululaisille ja lukiolaisille. Koulussa niiden käyttö on kuitenkin vielä alkutaipaleella ja opetus hoituu edelleen perinteisin menetelmin.
Mikä sähköisen opetuksen käyttöönotossa tökkii ja mitä hyötyä uusista menetelmistä on?
Yksi työtapa muiden joukossa. Antaa uudenlaisia mahdollisuuksia oppituntien rakentamiseen. Alun huolien jälkeen kaikki on sujunut hyvin. Käyttöä pitäisi ehdottomasti lisätä, jos se antaa opiskelulle lisäarvoa.
Tällaisia mielipiteitä sähköisistä opiskelumateriaaleista on opettajilla, jotka ovat käyttäneet niitä omilla tunneillaan. Joissain kouluissa tabletteja, vastauslaitteita, läppäreitä ja muuta älytekniikkaa onkin jo otettu käyttöön, mutta toisissa uutta tekniikkaa vierastetaan yhä.
– Saman kunnan alueella voi olla hyvin erilaisissa vaiheissa olevia kouluja. Sähköisen opetuksen käyttöönottoon ei ole tullut yleistä kehotusta, joten koulut toimivat tässä suhteessa aika itsenäisesti, toteaa toimitusjohtaja Oskari Lehtonen Tablettikoulusta.
Yleisimpinä ongelmina pidetään opetuksessa käytettävien laitteiden puutetta ja toisaalta myös opettajien kiinnostuksen puutetta. Lehtonen pitää yhtenä ratkaisuna käyttöön otettavien sähköisten materiaalien helppokäyttöisyyttä, joka myös lisää opettajien motivaatiota.
– Raha-asioidenkaan ei pitäisi olla esteenä, sillä päätelaitteiden ja materiaalien yhteenlasketut kustannukset ovat hyvin lähellä perinteisten oppimateriaalien kustannuksia.
”Teknistä rajoitetta ei ole”
Mitä sähköinen opiskelu sitten vaatii käytettäviltä laitteilta ja yhteyksiltä? Liiketoiminnan kehitysjohtaja DNA:lta listaa tärkeimmiksi vaatimuksiksi helppokäyttöiset laitteet sekä riittävän hyvät verkkoyhteydet.