Suomen ensimmäisen radikalisoitumista selvittävän hankkeen väliraportti kertoo, että suurin syy radikalisoitumisen taustalla on haastateltujen mukaan muslimeihin kohdistuvan negatiivisen ilmapiirin kasvaminen.
Tutkimuksen väliraportissa kerrotaan, että taloudellisten tekijöiden lisäksi eriarvoistumisen ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi tulisi puuttua myös joukkoon muita syitä. Esimerkiksi Suomen kasvava muslimiväestö ja sen nuori ikärakenne katsotaan haasteeksi.
Myös työttömyys näyttäytyy keskeisenä tekijänä väkivaltaisessa radikalisoitumisessa ja eriarvoistumisessa, sillä esimerkiksi vuonna 2013 vain 19 prosenttia työikäisistä somaliankielisistä ja 27 prosenttia työikäisistä arabiankielisistä olivat työelämässä. Työskentelevät henkilöt työllistyivät suurimmaksi osaksi matalapalkka-aloille.
Syrjintä, polarisaatio, nuoriso ja väkivaltainen radikalisoituminen -hankkeessa tutkikaan, mistä radikalisoituminen johtuu ja kuinka sitä voitaisiin ehkäistä. Hanke on lajinsa ensimmäinen Suomessa.
Lähtijöiden taustat ovat tutkimuksen mukaan kirjavat – he edustavat eri kansallisuuksia ja etnisiä taustoja. Kaikki lähteneet yhtä tutkittavaa lukuun ottamatta ovat lähteneet Syyriaan nuorina. Uskonnolla puolestaan on tutkimuksen mukaan yllättävän vähäinen rooli radikalisoitumisessa.
”Kysytään, miten voi kotoutua, kun syrjitään, ja kuinka voi kotoutua, jos ei ikinä saa tuntea, että on suomalainen, koska islamia ei nähdä Suomeen kuuluvana.” |
Sen sijaan ongelmallisena haastatellut pitävät erityisesti muslimeihin kohdistuvaa negatiivista yhteiskunnallista ilmapiiriä. Heidän mukaansa ympäröivä yhteiskunta suhtautuu negatiivisesti muslimeihin uskonnon vuoksi. Asenteiden koetaan kumpuavan nettikeskusteluista, mediasta ja politiikasta.
Haastatellut kokevat myös, että muslimien tekemät asiat selitetään yleensä aina uskonnolla, eikä teon tehneen elämäntilanne tai mielenterveys kiinnosta ketään. Tutkitut kokevat, että syyt terrorismiin ja väkivaltaiseen radikalisoitumiseen nähdään islamissa, kun taas ei-muslimien tehdessä väkivaltaisia tekoja etsitään syitä muualta kuin heidän uskonnostaan.
Myös viranomaisten toiminnassa nähdään puutteita, sillä moni haastatelluista ajattelee viranomaisten olevan väärillä jäljillä näiden etsiessä radikalisoitumisen ehkäisytyön osana uskonnollisia merkkejä.
Tutkimusaineistoa kerättiin kahdella tavalla: kesän 2013 ja talven 2015 välisenä aikana sosiaalisesta mediasta, kuten Facebookista ja Twitteristä sekä haastattelemalla Syyriaan lähteiden vanhempia, sisaruksia ja läheisiä ystäviä.
Muslimeita pyritään haastateltujen mukaan pitämään ei-suomalaisina, ulkopuolisina. Kuva on heidän mukaansa perussuomalaisten aikaansaama. ”Yleisen käsityksen koetaan olevan, ettei muslimina voi olla suomalainen eikä suomalaisena voi olla muslimi”, tutkimuksen väliraportissa todetaan.
Etenkin muslimiksi myöhemmin kääntyneiden radikalisoituminen on voinut juontaa juurensa negatiiviseen asenneilmapiiriin.
| ”Kun on kasvanut suomalaisena valkoisena ei-muslimina, ilman että olisi joutunut kohtaamaan rasismia tai islamofobiaa, muutos on jyrkkä – islamiin palannut (kääntynyt) joutuu kokemaan, miten oman identiteetin uutta ja tärkeää osaa halveksitaan kansalaisten keskuudessa samalla kun joutuu vihan kohteeksi ja kohtaamaan herjaa ja väkivaltaa.” |
Erityisesti islamofobiaa pidetäänkin avainasemassa radikalisoitumisprosessissa. Asenneilmapiiri on haastateltujen mielestä pahentunut etenkin vuoden 2001 New Yorkiin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen.
Tutkimuksen perusteella myös sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys sille, ketkä päätyvät konfliktialueille. Esimerkiksi vaimo on saattanut lähteä miehensä perässä tai jo alueella oleva tuttava on lisännyt henkilön kiinnostusta lähteä.
Tämän lisäksi muut elämän negatiiviset kokemukset – parisuhdeongelmat, rasistisen rikoksen kohteeksi joutuminen tai huumeet – voivat altistaa lähtöpäätöksen syntymiselle.
Kursivoidut lainaukset hankkeen väliraportista.