Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan alkamisesta on kulunut ensi viikolla vuosi. Lähes saman ajan Suomessa asuva ukrainalainen Liliia on auttanut sotaa Suomeen paenneita ukrainalaisia.
Kolmekymppinen ukrainalainen Liliia Koval muutti Suomeen 12 vuotta sitten. Vuosi sitten, 24. helmikuuta 2022, Venäjä aloitti hänen kotimaahansa Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan.
– Minulle se tuli yllätyksenä. Totta kai olin lukenut uutisia, että jotain tapahtuu Ukrainassa, Koval muistelee sodan alkamispäivää.
– Olin kuitenkin täällä Suomessa, mieheni ja lapseni olivat ja ovat täällä, minä ja mieleni olivat ja ovat enemmän Suomessa. Mutta kun se tapahtui… Se oli hirveän huono yllätys. Iso tragedia kaikille.
Liliia Koval on kotoisin Etelä-Ukrainassa sijaitsevasta Hersonin kaupungista, jonka venäläiset valtasivat maaliskuussa 2022, sodan alkumetreillä. Ukraina valtasi kaupungin takaisin marraskuussa. Venäjä on jatkanut kaupungin pommittamista.
– Hersonissa on todella vaikea tilanne, mutta isoäitini ei halua lähteä kodistaan ja siksi taas äitini ei voi lähteä Ukrainasta. Mutta toivottavasti sota loppuu kohta ja he voivat tulla meidän luoksemme tänne Suomeen. Hersonissa ei ole nyt turvallista olla.
Koval kertoo yhteydenpidon Hersoniin olleen sujuvaa.
– On tosi hyvä, että heillä (Kovalin Ukrainassa olevilla lähisukulaisilla) on nyt internetyhteys ja voin soittaa heille. Soitan heille pari kertaa päivässä kysyäkseni vain, että mitä kuuluu ja mitä tapahtuu, hän kertoo.
– Syksyllä oli aika, jolloin heillä ei ollut internetyhteyttä. Yritin soittaa, yritin kirjoittaa, mutta en saanut sinne yhteyttä. Siitä tuli hirveä stressi ja paniikki. Mutta lopulta yhteyden saaminen taas onnistui. Onneksi.
"Sota ei ole enää uusi juttu"
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on siis kestänyt pian vuoden. Liliia Koval on huomannut viime aikoina huolestuttavan piirteen kotimaansa ihmisissä.
– On jännittävää, että Ukrainassa oleville ihmisille sota ei ole enää uusi juttu. Se ei ole niin pelottava juttu enää. Joo, pommituksia tapahtuu, mutta se ei ole heille enää sama asia kuin se oli vielä pari kuukautta sitten. Siitä on tullut osa arkea ja se on todella huono asia.
Liliia Koval on työskennellyt Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) leivissä Suomeen sodan jaloista saapuvien ukrainalaisten apuna pian vuoden ajan. Nyt hän työskentelee perhetoiminnan koordinaattorina MLL:n Vantaan Koivukylän perhekeskuksen avoimessa kohtaamispaikassa.
– Ei ole enää niin pelottavaa, kun Suomeen sotaa pakoon tulleilla ukrainalaisilla on täällä tuttu ihminen, joka puhuu heidän kieltään. Se auttaa tosi paljon, Koval sanoo.
– Kun olen täällä, niin enemmän ukrainalaisia uskaltaa tulla tänne ja osallistua toimintaan.
Liliia Koval on kuullut ukrainalaisia ja ukrainalaisperheitä auttaessaan kamalia tarinoita sotatapahtumista. Hänen mukaansa sotaa pakenevat ukrainalaiset eivät tarvitse pelkästään aineellista, vaan myös psykologista apua.
"Kaikki ovat jo väsyneitä"
Kaikesta huolimatta, Suomeen tulleet ukrainalaiset haluaisivat palata kotiin.
– Heillä on hirveä ikävä. Meillä voi olla täällä autettavana vaikkapa äiti ja lapset, mutta mies on jäänyt Ukrainaan. Heillä on koti ja koko elämä siellä. Mutta tännekin on tullut ihmisiä Itä-Ukrainasta, esimerkiksi Mariupolista, eikä heillä ole enää kotia. Heillä ei ole mitään.
– Ymmärrän, että se on vaikeaa, mutta heidän pitäisi miettiä, miten he voivat aloittaa uuden elämän Suomessa. Tämä on vaikeaa.
Koval toivoo, että sota loppuu.
– Huomenna tai tänään, mutta kunhan se loppuu. Haluan, että perheeni tulee Suomeen. Minulla on hirveä ikävä äitiä. On niin pelottavaa, kun hän on siellä, hän toteaa.
– Se on turvatonta ja pelottavaa. Kaikki ovat jo väsyneitä. Vuosi on pitkä aika. On silti vaikeaa sanoa, milloin sota päättyy. Nyt on todennäköistä, että sota jatkuu vielä, mutta toivottavasti se loppuu.
Liliia Koval odottaa voivansa mennä suoraan kotikaupunkiinsa ja kotiin.
– Haluan syödä äidin tekemää ruokaa. Meillä on oma puutarha, jossa kasvaa vihanneksia ja hedelmiä. Haluan vain mennä kotiin, Koval sanoo.
– Ymmärrän, että elämäni ja oma perheeni on nyt Suomessa, mutta oma kotini on Ukrainassa. Kotini on siellä, missä äitini on.