Viime vuonna Suomen maajoukkueen avauskokoonpanoon noussut Robert Ivanov on seurannut sotaa ahdistuksen, häpeän, surun ja huolen täyttämässä tunnemyrskyssä Ukrainan rajanaapurissa Puolassa. Ivanovilla on sukulaisia Venäjän hyökkäyksen keskellä Harkovassa.
LUE MYÖS: Tim Sparvin lupaus piti – upea teko ukrainalaisperheen hyväksi toteutui
Suomen jalkapallomaajoukkueen keskuspuolustaja Robert Ivanov näki sodan musertavuuden tiistaina lähietäisyydeltä nykyisen kotikaupunkinsa juna-asemalla Puolan Poznanissa.
Varsovan-junaan ja kotimatkalle Helsinkiä kohti tyttöystäväänsä saattanutta Ivanovia odotti asemalaiturilla pysäyttävä näky.
– Siellä oli aivan älytön määrä naisia ja lapsia odottamassa Berliinin-junaa. Se oli isoin konkreettinen asia sodasta, jonka olen nähnyt täällä. Iski tosi syvälle, kun näin, miten paljon heitä oli, enemmän tai vähemmän omaisuus mukana menossa Berliiniin. Käsitykseni ei riitä, miten he kaikki edes mahtuivat sinne junaan, Ivanov kertoo MTV Urheilulle puhelimitse Puolasta.
Ivanov kertoo huomanneensa junan kyljessä puolaksi kirjoitetun tekstin, jossa luki, että ukrainalaiset ja pakolaiset pääsevät kyytiin ilmaiseksi.
Hetken pysäyttämä Ivanov pystyi aistimaan ukrainalaisten tuskan ja surun.
– Näin sen heidän ilmeistään. Ymmärrän tietenkin venäjää ja hieman myös ukrainaa. Se hetki osui sydämeen, ja tuntui tosi pahalta nähdä niin paljon naisia ja lapsia pakenemassa sotaa Poznanissa. Mikä heidän kohtalonsa on? Ivanov miettii.
"Mentaliteetti on sellainen, että eivät he halua lähteä"
Puolan pääsarjaseurassa Warta Poznanissa ammatikseen pelaava Ivanov on seurannut maan itänaapurissa vallitsevaa tilannetta sydän syrjällään jo pidempään.
Itä-Helsingissä kasvanut Ivanov on kiinnittynyt Ukrainan sotaan useilla eri tavoilla. Hänen sukulaisiaan asuu Harkovassa, joka on tällä hetkellä yksi Venäjän asevoimien merkittävimmistä kohteista.
– Äitini setä asuu siellä perheineen. Olemme broidin ja perheemme kanssa miettineet, miten voisimme tukea heitä. Jos he haluaisivat tulla pois sieltä, me totta kai ottaisimme heidät meidän luoksemme asumaan Helsinkiin niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen, Ivanov kertoo.
– Ahdistusta ja huolta on siitä. Se on nyt niin lähellä, että oma käsitys sodastakin muuttuu. Kaikki tällainen on ollut aiemmin niin kaukana omasta elinpiiristä, mutta nyt kun se tapahtuu tässä, ja on omaa perhettä mukana, se antaa lisää ymmärrystä sodan hirvittävyydestä.
Vain noin neljänkymmenen kilometrin päässä Ukrainan itärajasta sijaitsevassa Harkovassa kuolee tällä hetkellä kymmenittäin siviilejä joka päivä Venäjän iskuissa. Maan toiseksi suurin kaupunki on toistaiseksi yhä Ukrainan hallinnassa mutta jatkuvassa vaarassa.
1:59
Ivanovin äiti on yhteydessä setänsä perheeseen päivittäin.
– He ovat sanoneet, että heillä on kellari, minne he voivat mennä suojaan. Jotenkin se tuntuu hurjalta. Mentaliteetti on sellainen, että eivät he halua lähteä. He ovat eläneet siinä jännitystilassa niin monta vuotta jo, että he ovat tottuneet siihen tavallaan. Oman himan jättäminen on liian suuri juttu. En tiedä, kuinka pahaksi sen pitäisi mennä, että he suostuisivat lähtemään sieltä, Ivanov pohtii.
Ivanov muistuttaa, että käytännössä sota Venäjän ja Ukrainan välillä alkoi jo kahdeksan vuotta sitten Venäjän vallattua Krimin.
Ivanov kertoo äitinsä sedän olevan inkerinsuomalainen, joka muutti aikoinaan Harkovaan, meni siellä naimisiin ja perusti perheen. Hänellä on kaksi poikaa ja kolme pojanpoikaa.
– Meidän sukuamme asuu vähän joka puolella. Minun vaarini asui Helsingissä, ja vaarin veli asuu edelleen, hän on 92-vuotias, Ivanov kertoo.
"Sota ei ole Suomessa asuvien venäläisten vika"
Koko ikänsä Helsingissä asuneen topparin äiti Nelli Pakki on inkerinsuomalainen ja jo edesmennyt isä Vladimir venäläinen.
Siteet Venäjään tekivät Ivanovin kauhunsekaisiin tuntoihin aivan omanlaisensa kierteen, kun hän kuuli ja luki maan sotavoimien hyökkäyksestä Ukrainaan.
– Silloin kun se hyökkäys alkoi, iski sellainen häpeän tunne: "Miksi ihmeessä Putin haluaa tehdä näin?”. Miten joku voi ajatella, että mikään riita tai konflikti ratkeaa sillä, että lähettää sotajoukot toiseen maahan tappamaan siviilejä? Sitä on tosi vaikea ymmärtää, Ivanov sanoo.
– Olen puhunut myös kavereideni kanssa, niiden, jotka ovat kasvaneet enemmän tai vähemmän venäläisessä kulttuurissa ja venäjänkielisissä kodeissa Suomessa. Heitä hävettää se tilanne.
Häpeän tunne on inhimillinen, vaikka Ivanovilla niin kuin muillakaan suomenvenäläisillä ei ole mitään osaa Ukrainan sodassa.
Samalla Ivanoville on noussut huoli venäjänkielisten syrjinnästä Suomessa.
– Olen kuullut kavereiltani ja äidiltäni, että rasistista käytöstä on tapahtunut Suomessa jo paljon tämän vuoksi.
– Yritän painottaa suomalaisille, että sota ei ole Suomessa asuvien venäläisten vika, eikä se ole myöskään tavallisten venäläisten vika Venäjällä, Ivanov sanoo.
Kun tavallisia venäläisiä muuttaa Suomeen Putinin tyrannista hallintoa pakoon, vastakkainasettelulle ja rasismille syntyy entistäkin enemmän tilaisuuksia. Ivanov tietää omakohtaisesti, että suhtautuminen venäläisiin on Suomessa syrjivää.
– Sitä on tapahtunut koko minun elämäni. Sain kuulla ryssittelyä myös Veikkausliigan katsomoista ja pystyn elämään sen kanssa. Minä kestän sen kyllä, mutta lapsille se on musertavaa. Se trauma, mikä heille tulee… Sitä ei saisi tapahtua. Kaikki lähtee siitä, että aikuiset ihmiset kotona kertovat, että sellainen ei ole hyväksyttävää, Ivanov vetoaa.
Nurinkurista on sekin, että epäasiallisen vihamielisyyden kohteeksi saattaa joutua erehdyksen vuoksi ukrainalaisia ihmisiä. Näin on tapahtunut jo muun muassa erään helsinkiläisen bliniravintolan henkilökunnan kohdalla.
– Ei sitä tiedä, puhuuko ukrainalaiselle vai venäläiselle, kun käskee painumaan sitä v*****n. Pitää muistaa, että Ukrainassa puhutaan paljon venäjää, Ivanov huomauttaa.
"Ihmiset tiedostavat, että tämä on ihan helvetin väärin"
Ivanov kokee, että venäläisiä johdetaan kotimaassaan tällä hetkellä järjestelmällisesti harhaan. Valtion syöttämä totuus tapahtumista Ukrainassa ei vastaa lainkaan länsimaista näkemystä siviiliuhreja vaativasta hyökkäyssodasta.
– Se propagandan määrä, jota Venäjällä on… Sanotaan näin, että se on aika härskiä meininkiä. Mutta olen optimisti ja uskon, että ihmiset, jotka vähänkin ymmärtävät asioista, pystyvät saamaan tietoa myös muualta kuin Venäjän valtionmedialta, Ivanov näkee.
Venäjällä vaihtoehtoisen totuuden etsijöitä on etenkin suurkaupungin koulutetuissa nuorissa mutta myös vanhemmassa väestössä.
– Siitä kertoo sekin, miten paljon ihmisiä on ollut sodanvastaisissa mielenosoituksissa Venäjällä, Moskovassa ja Pietarissa. Ihmiset tiedostavat, että tämä on ihan helvetin väärin. Suurimmaksi osaksi tämä on yhden ihmisen aiheuttamaa.
8:26
Ivanov kertoo pyrkivänsä auttamaan ukrainalaisia muun muassa rahallisesti ja muilla avustuksilla. Hän on yrittänyt myös sivistää itseään yhä enemmän sodan taustoista ja siihen vaikuttavista asioista.
– Surettaa, koska venäläiset ja ukrainalaiset ovat kuin serkuksia. Siellä on nuoria miehiä aseet kädessä, ja se ajatus saa minut voimaan pahoin. Eivät he haluaisi tätä. Miten paljon heidän perheensä joutuvat vielä kärsimään tämän takia?
"Pystyy unohtamaan huolet hetkeksi"
Kaiken tunnemyrskyn keskellä Ivanov harjoittaa edelleen ammattiaan ja pelaa jalkapalloa putoamista vastaan taistelevassa Warta Poznanissa. Syksyllä 2020 Hongasta Puolaan siirtynyt 197-senttinen toppari on pelannut tällä kaudella yhtä vaille kaikki liigaottelut seuran paidassa.
Ukrainan sota on ollut esillä myös Puolan Ekstraklasassa. Tukea naapurimaalle on osoitettu ennen jokaista ottelua, ja pelaajat ovat pitäneet keltasinisiä nauhoja käsivarsissaan.
– Joka paikassa näkyy Ukrainan liput, Ivanov kertoo.
Jalkapallo on ollut Ivanoville tärkeä henkireikä.
– Futis on terapeuttista, siinä pystyy unohtamaan huolet hetkeksi. Se on ollut minulle sellainen pakopaikka aiemminkin omassa elämässäni. Totta kai tämä tilanne vaikuttaa koko futismaailmaan, mutta yritetään tiedostaa se, että tässä voi ehkä aiheuttaa hetkellistä iloa muille, Ivanov miettii.