Suomen Yrittäjät näkee nollatuntisopimukset elinehtona – STTK tarjoaa muuta vaihtoehtoa

– Työntekijä, joka on tällaisessa nollasopimuksessa ja sen jälkeen mahdollisesti jatkuvasti määräaikaisella sopimuksella, niin ei hän työnantajaansa kohtaan ole kovin lojaali.

Markkinaraadissa MTV:n Huomenta Suomessa keskustelivat tänään Kauppalehden uutispäällikön lisäksi toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n johtaja Katarina Murto ja Suomen Yrittäjien johtaja Janne Makkula. He olivat tiukasti eri mieltä nollasopimusten tarpeellisuudesta.

– Käytetään tällaista niin sanottua reservityövoimaa. Työntekijä on sitoutunut tähän sopimukseen, mutta työnantaja voi päättää tarjoaako töitä vai ei. Työntekijälle se on erittäin epävarmaa, koska hän ei tiedä tulevien töidensä eikä palkkansa määrää, Murto kritisoi.

Tilastokeskuksen aikaisemmin julkaistun tutkimuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 83 000 ihmistä, jotka työskentelevät erilaisilla nollasopimuksilla. STTK:n Murron mukaan valtaosa heistä työskentelee tällaisella sopimuksella vastentahtoisesti.

– Siellä ei ole ainoastaan opiskelijoita, jotka saattavat haluta tämän nollasopimuksen. Valtaosa on tällaisessa sopimuksessa vasten tahtoaan.

– Työelämä tarvitsee niitä joustoja ja tarvitsemme kaikenlaisia työaikamuotoja ja työsuhteita. Näitä on erilaisia eri toimialoilla, tarvittaessa töihin kutsuttavia, ekstraajia ja sitten sellaisia, joilla on työaika sovittu 0-40 työtunnin välille, sanoo sen sijaan Makkula.

"Työnteon muoto, jota tarvitaan"

Suomen Yrittäjien Makkula muistuttaa, että jos sopimus on tehty, niin lähtökohtana on sopimuksen mielekkyys molemmille osapuolille.

– Ei voida sanoa niin, että näitä nollasopimuksia tehdään pelkästään työnantajan tarpeesta. Merkittävä osa on opiskelijoita, joille joustavuus sopii hyvin. Se on yksi työnteon muoto, jota tarvitaan. Näitä on ollut aina, koska työntarve vaihtelee ja asiakkaiden käyttäytyminen muuttuu, hän toteaa.

STTK:n Murto on eri mieltä, vaikka ymmärtää, että työntarve ja työnmäärä ei ole vakio kaikilla työpaikoilla.

– Jos työmäärä on nolla, niin eihän silloin ole töitä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan muistaakseni kolmasosa nollasopimuslaisista teki myös kokoaikatyötä. Keskimääräinen viikkotyöaika oli 23 tuntia, joka todellakin osoittaa sen, että työntarve oli pysyvä. Se osoittaa sen, että työnantaja käyttää niitä sopimuksia varmuuden vuoksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työnantaja voi yksipuolisesti päättää, ettei työtunteja enää tarjota ilman perusteita.

STTK:n mukaan muitakin keinoja olisi

Makkulan mukaan nollatuntisopimukset on joillekin aloille elinehto.

– Kieltäminen tarkoittaisi sitä, että säädettäisiin jokin vähimmäistaso työtunneille viikottain. Jos niitä tunteja onkin vähemmän viikossa, niin mistä ne työtunnit saadaan sinne? Ne eivät tule mistään ilmasta, vaan tunnit tulee tarpeesta. Siinä kävisi sitten niin, että ne, joilla on työtä vähemmän, jäisivät sitten työttömäksi, Makkula sanoo.

– Meillä on erilaisia työtuntien tasoitusjärjestelmiä, joiden avulla työmäärä voisi heilahdella, mutta kuitenkin niin, että työntekijällä olisi keskimääräisesti tietty työaika. Näin työntekijä pystyisi ennakoimaan myös sen palkan, sanoo Murto.

Kansalaisaloite nollatuntisopimusten keräämisestä päättyi heinäkuussa ja se keräsi yli 63 000 allekirjoitusta. Markkinaraadista vain Murto uskoi, että aloite etenee eduskunnassa ja sielläkin siihen tulee hänen mukaansa muutoksia.