Suomen ennätyksiä paukuttanut Ella Junnila hamuaa olympiakesään monen sentin tasonnostoa – Ringa Ropo ylistää tärkeää ominaisuutta: "Olen erityisen iloinen"

Junnila hyppäsi edellisenä suvena korkeuksiin otettuaan ensin kesäkuussa Turussa Suomen ennätyksen Linda Sandblomilta haltuunsa lukemin 194 ja kohennettuaan SE:tä vielä sentillä 195:een heinäkuussa Tampereella. Tulevana kautena tavoitteena on nostaa rimaa entisestään.

– Sen eteen ollaan tehty koko talvi töitä, että ensi kaudella hypätään vielä korkeammalta kuin aikaisemmin, Junnila sanoi MTV Urheilulle Urheilugaalassa.

Näihin töihin on sisältynyt harjoitusmäärän nostaminen. Junnila on vastikään alkanut vetää aiemmasta poiketen kahdenkin harjoituksen päiviä.

Junnila kävi hiljattain myös ensimmäistä kertaa ulkomailla talven harjoitusleirillä. Kaksi viikkoa Teneriffalla sujuivat nappiin.

– Kropasta saatiin paljon enemmän tehoja irti kuin Suomen keleissä oltaisiin saatu. Koen, että se oli onnistunut leiri.

Kilpailunomaisia hyppyjä Junnila ei ole vielä tänä talvena tehnyt, mutta sanoo hypänneensä muuten runsaasti. Fysiikkaakin on saatu kohennettua.

– Ainakin testitulokset kertovat, että eteenpäin ollaan menty. Nopeus, kimmoisuus ja voima-arvot ovat viime vuodesta nousseet. Nyt halutaan vain saada parantuneet fyysiset arvot hyppysuoritukseen mukaan.

"Kolme–neljä senttiä ylemmäs"

Fysiikan siirtäminen hyppysuoritukseen ei käy sormia napsauttamalla, minkä tietää myös Junnilan äiti, takavuosikymmeninä hyppylajeissa menestystä niittänyt Ringa Ropo.

– Vielä ollaan kaukana kovasta harjoittelusta, mutta tämä laji on hyvin sensitiivinen. Siinä ei voi edetä isoin askelin. Jos voimataso muuttuu kovasti, tekniikka on aivan hukassa. Kannattaa pitää järki, koska ollaan myös tekemisissä esimerkiksi iskutuksen kanssa, Ropo alleviivasi.

Ropo näkeekin tytössään oikeanlaista maltillisuutta. Heinä-elokuussa järjestettäviin Tokion olympialaisiin huippukuntoaan tähtäävä Junnila haluaa ennen kaikkea pystyä nostamaan perustasoaan.

– Nyt kun se oli noin 190, niin saataisiin sitä kolme–neljä senttiä ylemmäs, Junnila kertoi.

Jos Junnila onnistuu tässä, ennätyskin kohentunee.

– Sitä kautta me aina lähestymme, että perustason noston kautta niitä piikkihyppyjä tulee. Piikkihyppyä ei minusta kannata yksinään lähteä hakemaan, vaan parantunutta perustasoa, Junnila sanoi.

"Paljon on vielä tehtävää, se on ihanaa"

Urheilun arvaamattomuus tapaa tuoda aika ajoin kapulaa rattaisiin, minkä Junnila joutui kokemaan myös viime kesänä nilkan nivelsidevamman myötä. Mutta jos asiat etenevät edes jotakuinkin toivotusti, ei ole lainkaan utopiaa, että rimaa voitaisiin hilata lähivuosina kahden metrin havinoihin.

– Pikkuhiljaa sieltä rupeaa tulemaan ammattimaisuutta. Paljon on vielä tehtävää, ja se on toisaalta ihanaa, Ropo totesi.

– Harjoituksellisesti erityisesti on monella eri tasolla mahdollisuus mennä eteenpäin. Siinä sivussa urheilijana kasvaa ja tekee niitä oikeita valintoja, jotka vievät huipulle.

Näihin oikeisiin valintoihin kuuluu myös kehon kuunteleminen ja palautumisen säätely sitä kautta. Tästä Ropo jakaa tyttärelleen isoja kehuja.

– Ellassa on hyvää se, että hän kuuntelee itseään. Siitä minä olen erityisen iloinen. Sanoinkin, että koskaan valmentaja ei voi tietää niin hyvin kuin urheilija itse, mitä siellä ihon alla on. Se on vahvaa, ja siihen häntä on ohjattu, Ropo ruoti.

Junnila voitti viime kesänä Suomen mestaruuden ja saavutti alle 23-vuotiaiden EM-pronssia. Dohan MM-kisoissa hän karsiutui loppukilpailusta tuloksella 180. Ensi kesänä aikuisten arvokisamahdollisuuksia on kaksin kappalein, kun olympialaisten ohella mitellään EM-kisat.